Robin kuuli nämä sanat, mutta naurahteli vain itsekseen ja työntäytyi paikalle, mihin maalitaulut kilpailua varten oli asetettu. Täällä istui sheriffi hevosen selässä, ympärillään vahva vartiasto omia miehiä, ja kun kilpailijat kokoontuivat suureksi joukoksi, hän katseli ja kurkisteli joka suunnalle nähdäkseen jonkin merkin vihaamistaan henkipatoista. Mutta vaikka hänen kavalat silmänsä tuiki tarkkaan tutkivat koko väkijoukon, hän ei voinut keksiä ainoatakaan miestä, joka olisi näyttänyt Robin Hoodin joukkueeseen kuuluvalta.
Samassa ampuminen alkoi, ja kohta kävi ilmi, että parhaita kilpailevia jousimiehiä oli muuan kuuluisa ampuja William Yorkilainen. Mutta vaikka William ampui erittäin taitavasti, ei hän kuitenkaan kyennyt voittamaan eräitä erivärisiin nuttuihin pukeutuneita maalaismiehiä.
Kansa oli mielissään nähdessään noiden huonosti pukeutuneiden miesten pitävän puoliaan tuota kuuluisaa jousimiestä vastaan ja tervehti heitä ilohuudoin.
Huusi muuan mies: "Hei, sinitakki, hei!"
"Terve, ruskea!" toinen huus'
Ja kolmas ties': "Tuo punainen mies
On tarkka kuin perhanuus."
Sillä se oli itse Robin Hood,
Jolla puku oli punainen;
Milloin ampui vain, heti maaliin sai,
Ollen varma ja vakainen.
Vihdoin jäivät William Yorkilainen ja repaleinen punatakkinen mies kahden kilpailemaan. Uusi maalitaulu asetettiin paljon pitemmän matkan päähän kuin edelliset, ja molemmat jousimiehet asettuivat paikoilleen valmiina ampumaan. Heidän oli kumpaisenkin ammuttava kolme nuolta, ja moni taitava jousimies pudisti päätään nähdessään kuinka etäällä maali oli ampumapaikasta.
"Olisipa mainio taito osua edes tauluun noin pitkän matkan päästä", he tuumivat, "keskustaan on turha yrittääkään." Ja äänettömänä väkijoukko odotti, miten noiden kahden kilpaveikon kiista päättyisi. Aivan näiden takana oli sheriffi muutamine ystävineen, kaikki hevosen selässä.
"Täällä on jo ammuttu muutamia verrattomia laukauksia", sanoi muuan sheriffin ystävä. "Tuskinpa olisimme nähneet parempia, vaikka Robin Hood ja hänen miehensä olisivat tulleet kilpailuun."
Virkkoi päätään raapien sheriffi: "Voi,
Eipä tänne hän tullutkaan —
Oisi tullut kai, vaan ei uskaltanut,
Vaikka uljaaksi mainitaan."
Melkein sheriffin hevosen edessä seisoi punatakkinen jousimies nojaten kömpelösti jouseensa, suu tyhmästi ammollaan ja tuijottaen toisella silmällään etäiseen maalitauluun. Mutta niin typerän ja naurettavan näköiseksi kuin Robin tekeytyikin, hänellä oli täysi työ hillitä itseään kuullessaan sheriffin pilkan. Hänen teki mielensä kääntyä ja uhmailla sheriffiä suoraan vasten naamaa, mutta se oli sillä hetkellä liian vaarallista, ja hän pysyi hiljaa mutisten vain itsekseen: "Ennen pitkää saat nähdä, ylpeä sheriffi, että täällä onkin Robin Hood."