William Yorkilainen ampui ensin ja ampui hyvin rauhallisesti ja oikein hyvin. Kaksi nuolta hän sai osumaan maalitaulun keskellä olevaan valkoiseen täplään ja kolmannen vähän sen ulkopuolelle.
"Myönnä hävinneesi, Punatakki!" huusivat Williamin ystävät. "Tuota tulosta et enää voi parantaa. Myönnä hävinneesi ja luovu kilvasta!"
"Minäkin koetan onneani", murisi Robin ääneensä leveällä Pohjois-Englannin murteella ja itsekseen hän lisäsi: "No, Robin, tee parhaasi iloisen Sherwoodin kunniaksi."
Punatakki otti sitten kolme nuolta käteensä ja lennätti ne menemään niin sukkelasti, että toinen oli ilmassa, ennen kuin ensimmäinen oli ennättänyt maalitauluun, samaten kolmas. Mutta katselijoiden ihmeeksi ja ihastukseksi ensimmäinen ja toinen nuoli työnsivät maalitaulun keskustasta pois William Yorkilaisen siihen ampumat nuolet, ja kolmas sattui täsmälleen valkoisen täplän keskelle.
"Punatakki! Punatakki!" kirkui väkijoukko. "Hän on oikea jousimiesten kuningas. Punatakki on voittanut palkinnon."
Siten nuolen kultasulkaisen
Ja hopeavartisen
Voitti uljas Hood ja omanaan
Vei metsähän iloiten.
Kun palkinto oli annettu, sanoi sheriffi Punatakille: "Pyydän sinua, hyvä mies, liittymään metsänvartijoideni joukkoon. Kernaasti ottaisin sinunlaisesi uljaan jousimiehen palvelukseeni."
Mutta Robin pudisti päätään ja sanoi, että hänen täytyi mennä isäntänsä luo. Sheriffi luuli silloin, että Robin oli jonkun herran palvelija ja oli tämän luvalla tullut kilpailuun, eikä sen enempää ahdistellut häntä.
Samoin kuin henkipatot olivat saapuneet kaupunkiin, he lähtivät sieltä kaksittain ja kolmittain ja palasivat jokaikinen turvallisesti metsään. Siellä he naureskelivat ja laskivat iloista pilaa päivän kilpailuista ja ihailivat kultasulkaista nuolta. Robin näytti pikemminkin harmistuneelta.
"Näytät surulliselta, johtaja!" huudahti Pikku John, "ja sinun pitäisi olla iloisin, koska olet voittanut nuolen ja petkuttanut sheriffiä."