"Siinäpä juuri ollaan", vastasi Robin Hood. "Sheriffi ei tiedä, kuinka näppärästi olemme pyydystäneet hänet omaan ansaansa. Minua ei miellytä se, ettei hän tiedä, kuka hänen nuolensa voitti."
"No sehän on helposti autettu", huusi Pikku John. "Minä olen neuvonut sinua ennenkin ja neuvon taas. Kirjoita hänelle kirje, minä vien sen perille."
"Ei, Pikku John!" sanoi Robin. "Ei. En salli sinun palata kaupunkiin."
"Parempi tuuma minulla onkin", sanoi Pikku John hilpeästi nauraen.
"Sen nuoleni päähän kiinnitän
Ja ammun kaupunkihin.
Kyllä perille saa, kun osoite on,
Mihin hyvänsä putoisikin."
Tämä mainio tuuma pantiin heti täytäntöön. Kirje kirjoitettiin ja Pikku John palasi kaupunkiin vaihtamatta sinistä nuttuaan. Lähellä muuria oli korkea rakennus, sheriffin talo, ja Pikku John huomasi, että suuressa eteissalissa oli muuan ikkuna auki: luukku, jolla se yöksi suljettiin, riippui alhaalla. Jättiläinen oli jo kiinnittänyt kirjeen nuolen päähän ja nyt hän jännitti jousensa, ampui nuolen suoraan ikkunasta sisään ja palasi sitten nopeasti metsään.
Kun tämä tapahtui, oli sheriffi juuri asettunut illallispöytään rasittavan päivän jälkeen ja kohotti par'aikaa täysinäistä olutsarvea huulilleen, kun nuoli suristen lensi ikkunasta sisään, iski pöytään ja jäi siihen pystyyn väräjämään.
"Mitä tämä on?" hän huusi. "Minun huoneeseeni ammuttu nuoli? Mitähän se tietää?"
"Siinä on lippu päässä!" huusi palvelija. "Se on jokin ilmoitus."
"Irroita lippu varresta ja anna se minulle", käski sheriffi. Niin tehtiin ja paperi ojennettiin mahtavalle miehelle. Hän silmäili sitä nopeasti yhä vielä pitäen olutsarvea toisessa kädessään, ja koko seurue odotti kiihkeänä saadakseen kuulla, mitä tämä outo asia tarkoitti. Heidän hämmästyksekseen sheriffi karjaisi kiukusta ja iski olutsarven pöytään sellaisella voimalla, että sarvi meni säpäleiksi ja olut valui virtoinaan.