"Mikä on? Mikä on?" huusi puolisen tusinaa ääntä yht'aikaa. "Huonoja uutisiako?"
"Huonoja", karjui sheriffi raivosta vapisten, "ei ainakaan hyviä! Minulla oli tuo päärosvo ja suurvaras aivan vieressäni tänään, ja hän on päässyt livistämään. Kenenkä luulette tuon Punatakin olleen? Kukas muu se oli kuin itse Robin Hood roisto."
Kaikki katsoivat kummissaan sheriffiä. Sekö olisi ollut kuuluisa Robin Hood! Tuo karkea, hullunkurisen näköinen punatakkinen mies? Ja hän se sittenkin oli, koska ampui niin ihmeteltävän taitavasti.
"Voi sentään, sheriffi", sanoi muuan hänen ystävänsä, "olisihan meidän pitänyt se arvata. Niin etevää ampumista en ole milloinkaan ennen eläessäni nähnyt! Ei kukaan muu kuin Robin Hood kykene jännittämään sellaista jousta."
Mutta sheriffi ei ensinkään kuunnellut ystäviensä puheita. Hän oli niin raivoissaan, ettei tiennyt mitä tehdä. Kuten vanha balladi kuuluu:
Kun sheriffi kirjeen sai,
Hän päätään raapien luki sen
Ja hulluna raivosi vain.
"Juonilla en enää yritä tuota konnaa pyydystää", karjui sheriffi. "Otan hänet väkivoimalla. En päivääkään vitkastele, vaan marssin huomenna heti sitä roistoa vastaan. Uskokaa pois, minä pölytän hänen punaisen takkinsa ja sitten ripustan hänet korkeimpaan hirsipuuhun, mikä milloinkaan on Nottinghamin kunnon kaupunkiin pystytetty."
IX luku
SHERIFFI JA GUY GISBORNE LÄHTEVÄT VANGITSEMAAN ROBIN HOODIA
Seuraavana päivänä sheriffi kokosi vahvan joukon sotilaita ja jousimiehiä, jotka lähtivät Sherwoodiin etsimään henkipattoja. Mutta ihan ensi työkseen hän pani nähtäväksi ilmoituksen, jossa Robin Hoodin päästä luvattiin kolmesataa puntaa.