Sheriffin miesten joukossa oli muuan Guy Gisborne niminen ritari. Guy oli mainio miekkamies, mutta hän vietti huonoa ja hurjaa elämää. Hän oli velkaantunut korvia myöten ja valmis mihin tahansa saadakseen rahaa.
Kuullessaan tästä suuresta palkinnosta hän päätti tavoitella sitä ja luuli edellytyksiään hyviksi, hän kun tunsi metsän hyvin ja luuli löytävänsä sen paikan, missä Robin Hood oleskeli. Hän siis suunnitteli asian yhdessä sheriffin kanssa ja lähti sitten yksinään matkaan valepuvussa.
"Aivan hyödytöntä on vahvan miesjoukon marssia metsään suoraa päätä", sanoi Guy sheriffille, "sillä henkipatot voivat helposti väistää heitä. Minä lähden edeltä vakoilijana ottamaan selvää Robin Hoodin piilopaikasta." Guy Gisborne lähti siis metsään.
Nyt sattui niin, että rastaan äänekäs laulu samana aamuna herätti
Robinin hänen metsävuoteeltaan.
"Näinpä minä todellakin merkillistä unta viime yönä", sanoi Robin hieroen silmiään. "Olin taistelevinani kahden rotevan miehen kanssa, ja he voittivat minut ja sitoivat minut ja ottivat minulta jouseni."
Pikku John nauroi. "Unet eivät merkitse mitään, johtaja", hän sanoi.
"Joka uniaan uskoo, se varjoaan pelkää."
"Siitä huolimatta me samoilemme tänään metsän halki", sanoi Robin, "ehkäpä kohtaamme uneksimani rotevat miehet."
Aamiaisen jälkeen Robin Hood ja Pikku John lähtivät metsään. Samaan aikaan Puna-Will ja kaksi muuta joukkueen jousimiestä lähti toiseen suuntaan. "Me lähdemme etsimään riistaa", sanoi Will, "eikä pari lihavaa hirvihärkää olisi pahitteeksi, sillä ruoka-aitta on tällä hetkellä tyhjän näköinen."
Joukkueet siis lähtivät matkoihinsa, ja jonkin ajan kuluttua Robin ja Pikku John tulivat isojen tammien ympäröimälle aukiolle. Melkein heti he huomasivat hyvin kummallisen olennon aukion toisessa laidassa.
"Mieskö tuo on vai peto?" huusi Pikku John ihmeissään, "vai itsekö paholainen? Mutta seiso sinä hiljaa, johtaja. Minä otan kohta asiasta selvän."