Robin pyysi heti seuralaistaan olemaan menemättä ja ilmoitti itse ryhtyvänsä seikkailuun. Pikku John loukkautui hieman, ja kun muutamia kiivaita sanoja oli vaihdettu, pyörähti hän vimmoissaan ympäri ja jätti Robinin yksikseen.
"Minä etsin Puna-Willin ja hänen toverinsa", sanoi Pikku John. "Tiedän aukion, josta he aikovat pyytää riistaa."
Pikku John siis lähti matkoihinsa metsän läpi ja saapui aukiolle, jossa luuli tapaavansa ystävänsä. Ja hän näkikin heidät, mutta näky oli ikävä. Kaikki kolme pakeni aukiota niin nopeasti kuin jaloista lähti, ja heitä seurasi ylpeä sheriffi mukanaan hyvän joukon toista sataa jousi- ja keihäsmiestä, ajaen täyttä vauhtia takaa. Tällaista hirveää riistaa olivat onnettomat henkipatot löytäneet.
Samassa taaja nuolituisku mennä suhahti pakenevien jälkeen. Pikku John parkaisi pahasti nähdessään kahden toverinsa suistuvan suin päin maahan kumpainenkin kolmen nuolen lävistämänä. Mutta Puna-Will oli vielä vahingoittumaton ja hän pakeni yhä nopeammin, kun sheriffi karjaisi: "Ottakaa hänet kiinni, pojat! Elävänä tai kuolleena tuo roisto käsiimme!"
Mutta Will oli niin nopsajalkainen, että hän varmasti olisi päässyt pakoon, ellei muuatta miestä olisi ollut. Tämä oli pitkällä sheriffin muun joukon edellä ja hän kykeni juoksemaan ihmeteltävän nopeasti; pian hän oli saavuttamaisillaan Puna-Willin.
"Se on William-a-Trent!" mutisi Pikku John, sillä hän tunsi tuon pikajuoksijan hyvin. "Hän ei saa päästä Willin kimppuun, sillä silloin Will varmasti joutuu kiinni."
Pikku John siis jännitti jousensa ja lennätti nuolen suoraan William-a-Trentiä kohden, ja juoksija parahti kovasti ja kaatui maahan nuoli sydämen läpi ammuttuna. Kuten vanhassa balladissa lauletaan:
Ollut William-a-Trentille parempi ois
Maata sairasna murheesta
Sinä päivänä, kuin olla nuolelle
Pikku Johnin alttiina.
Puna-Will juoksi edelleen ja hävisi puiden sekaan, ja Pikku John huudahti harmista. Sillä hänen jousensa, hänen marjakuusesta tehty jousensa, oli mennyttä. Se oli napsahtanut poikki viimeisen nuolen jännityksestä ja oli siis pilalla.
"Voi jousi sä katala, kelvoton,
Mistä puusta sä versoitkaan!"