"Ei", hän sanoi, "minulla ei ole ketään selkäpuolellani enkä minä apua kaipaakaan. Älä ärsytä minua, mies, iskemään kalloasi murskaksi hävyttömyytesi palkaksi!"
Mutta sen sijaan, että olisi näyttänyt pelästyneeltä, Arthur-a-Bland vain nauraa virnisteli entistäkin leveämmin.
"Näyttääpä sinulla, herra vartija, tosiaankin olevan miekka ja jousi", hän sanoi, "mutta niillä aseilla en välitä taistella. Etkö jättänytkin sauvaasi tuonne nurmelle, silloin kun lähdit minua puhuttelemaan? Sauva aseenani haluaisin taistella kanssasi."
"Sopii se yhtä hyvin kuin jokin muukin opettamaan sinulle, ettei ole hyvä tulla tänne metsään muiden asioihin sekaantumaan."
Sitten henkipatto aukaisi vyönsä, laski maahan miekkansa ja jousensa sen viereen, tarttui vankkaan tammiseen sauvaansa ja astui nahkurin eteen. Arthur-a-Blandilla oli jo sauvansa tasapainoasennossa, ja tavasta, jolla hän sitä piteli, Robin ensi silmäyksellä huomasi hänet eteväksi ottelijaksi.
"Odota hetkinen", Robin sanoi. "Eläköön vanha Englanti ja rehellinen peli! Minun sauvani on luullakseni pitempi kuin sinun. Mitataan, ja minä katkaisen omani lyhyemmäksi, sillä muuten peli on epärehellistä."
"Pituuksista viis'", sanoi Arthur-a-Bland huolettomasti nauraen. "Minun sauvani on kyllin pitkä antamaan sinulle kunnollisen selkäsaunan! 'Sen pituus jalkaa kahdeksan, kuin pienen hirven vasikan, se sinut maahan lyö'."
Tämän kuullessaan Robinin pikainen luonto taas kuohahti ja hän lennätti iskun, nopean kuin salaman, Arthur-a-Blandiin. Tämä väisti sen vain osittain, ja raskas kanki kumahti hänen päähänsä saaden veren esiin. Mutta Arthurin vastaisku oli silmänräpäyksellinen ja niin taitavasti suoritettu, ettei Robinin onnistunut väistää, ja nyt hän vuorostaan sai sellaisen iskun päähänsä, että veri valui virtoinaan, ja he olivat siis samassa asemassa, veri vuoti kumpaisestakin.
Tämä viekas isku ja vastaisku olivat opettaneet ottelijoille, että heillä oli sitkeä vastustaja, ja nyt he pitivät toisiaan varovasti silmällä, tekivät valehyökkäyksiä, antoivat iskuja ja vastaiskuja, vankkojen tammisauvojen kalahdellessa ja kumahdellessa yhteen.
Arthur-a-Bland oli toivonut saavuttavansa jonkin tavallisista helpoista voitoistaan, sillä kukaan tavallinen mies ei voinut vastustaa häntä viittäkään minuuttia, ja hän alkoi jo pitää tätä vartijaa etevimpänä miehenä, mikä milloinkaan oli hänen kanssaan metsäsauvoja mitellyt.