"Ansaitseepa hän kiitokset, kun on siihen pystynyt", huusi Pikku John, "mutta älköön luulkokaan saavansa noin piestä päällikköäni minun puuttumatta asiaan. 'Koska taitava on, munkin parkitkohon, siis käykäämme ottelemaan.'"
"Ei suinkaan", huusi Robin Hood. "Kyllin on jo oteltu. Sitä paitsi olisi sukulaisten häpeällistä ruveta taistelemaan, sillä hän on käsittääkseni 'kelpo porvari, sinun sukuasi ja nimeltään Arthur-a-Bland'."
"Mitä, onko hän serkkuni Arthur-a-Bland, Nottinghamin paras sauvaottelija?" huusi Pikku John.
"Onpa niinkin, Pikku John, täällä minä olen", sanoi nahkuri astuen eteenpäin ja sysäten nahkahuppunsa taemmas.
"Tervetuloa, serkku, metsäläiseksi", lausui Pikku John iloisena, ja sukulaiset puristivat toistensa käsiä ja Arthur virkkoi: "Olen tästä päivästä metsien mies, elän ja kuolen kanssasi."
Robin Hood oli hyvillään saadessaan niin uljaan alokkaan, ja Pikku John ja Arthur-a-Bland taas olivat iloiset kohdattuaan toisensa. Ja niin mielissään he olivat kaikki asian onnellisesta lopusta, että Robin Hood tarttui kumpaakin käteen alkaen tanssia tammen ympäri.
Pyöriessään Pikku John viritti hilpeän laulun, ja metsä kaikui heidän laulustaan ja iloäänistään.
Kolme meittiä on, kolme meittiä on
Ylen iloista veitikkaa.
XI luku