"Viisaasti teitkin tullessasi valepuvussa", vastasi Lobb. "Olen kuullut, millaista kyytiä sinä lähetit sheriffin kotiin, nuoli hartiain läpi ammuttuna. 'Lyhyt virsi ja pitkä hirsi', siinä osasi, ystäväni, jos joutuisit hänen käsiinsä."
"Taidatpa olla oikeassa, Lobb", sanoi Pikku John nauraen, "ja olenkin tullut tänne ottamaan vähän selkoa sheriffin hommista."
"Jos hän suunnittelee jotakin teitä vastaan, pidetään asia hyvin salassa", sanoi Lobb. "Kaupungin juorut eivät kerro mitään retkestä Robin Hoodin joukkuetta vastaan."
"Hyvä on. Lähdenpä kuljeksimaan ja kiertelemään saadakseni tietää, mitä uutta kuuluu", sanoi Pikku John. "Hyvästi siis, ja pidä huolta itsestäsi, hyvä Lobb."
Kerjäläinen palasi torille ja istuutui markkinaristin portaille, risainen lakki kädessään. Kukaan ei antanut hänelle ropoakaan, mutta se ei häntä surettanut, sillä hän oli innokkaampi kuuntelemaan markkinaväen jaaritteluja kuin pitämään huolta kerjurinammatistaan. Istuttuaan torilla tunnin verran hän nousi ja laittautui oluttupaan, jonne tiesi sheriffin miesten usein poikkeavan.
Hän oli juuri astumassa ovesta sisään, kun lihava kapakoitsija pysähdytti hänet ja käski hänen mennä matkoihinsa.
"Korjaa luusi, kerjäläinen!" sanoi isäntä. "En salli sinun tulla tänne kärttämään vierailtani almuja."
"Ei, ei suinkaan", sanoi kerjäläinen. "Isäntä-kulta, minä tulen itsekin vieraaksi. Mitä, ettekö luule minulla olevan olutpullon hintaa taskussani? Katsokaa tätä" — ja kerjäläinen kopeloi nahkavyössään riippuvaa laukkua ja otti esiin kourallisen pieniä kuparikolikoita.
Nähdessään että kerjäläisellä oli rahaa maksaa oluensa kapakoitsija salli hänen astua sisään, mutta ei olisi antanut hänen mennä varsinaiseen tarjoiluhuoneeseen.
"Mene tuonne", sanoi isäntä. "Tuo huone kelpaa sinun tapaisillesi", ja kerjäläinen lähti sävyisästi tarjoilusalin vieressä olevaan siivottomaan kamariin, jossa oli pari kolme tuolia vanhan, rikkinäisen pöydän ympärillä. Tänne hän istuutui ja joi oluttaan hyvin tyytyväisenä, sillä avonaisen oven kautta saattoi kuulla jokaisen tarjoiluhuoneessa puhutun sanan. Siellä oli kaksi sheriffin miestä, mutta henkipattoja vastaan suunnitellusta retkestä ei ollut puhetta. Sen sijaan puhuttiin suurista ampumakilpailuista, jotka pidettäisiin kaupungin ampumapaikalla seuraavana päivänä. Siihen aikaan oli kilpa-ammunta kansan mieliurheilua eikä kulunut ainoatakaan päivää etevien jousimiesten kilpailematta keskenään.