Kerjäläinen heristi korviaan, kun kilpailuista mainittiin, ja mutisi itsekseen: "Suuret kilpailut tulossa, niinkö? No sitten minäkin olen siellä mukana, jos vain jollakin keinoin saan hankituksi jousen, sillä sellaisessa paikassa, jos missä, kielet liikkuvat kerkeästi ja siellä saan kuulla, mitä on tekeillä."
Kun hän oli juonut oluensa loppuun, alkoi jo pimetä, ja hän lähti kapakasta ja hiipi takaisin rajasuutarin pajaan. Täällä Lobb laittoi hänelle vuoteen nurkkaan heinäkimpuista, ja kerjäläinen asettui nukkumaan.
Seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan soitettiin torilla mahtava merkkitoitotus. Kolme airutta seisoi hohtavan uusissa virkatakeissaan puhaltaen niin, että posket pullottivat. Varhaisesta aamusta oli markkinayleisö ja maalaiskansa ostanut ja myynyt, hieronut kauppoja ja tinkinyt, mutta nyt oli päivän vakava työ ohi ja iltapäivä aiottiin omistaa urheilulle. Iso väkijoukko kuunteli siis kilpailujen kuulutusta. He kuulivat, että palkintona oli hieno, uusi torvi ja siinä kaksikymmentä hopearahaa, ja kaikkien mielestä se oli hieno palkinto, joka kiihottaisi kaupungin ja maaseudun parhaita jousimiehiä ilmoittautumaan osanottajiksi.
Markkinaristin vieressä istui kirjuri edessään paperia, kynä ja mustepullo, ja hänen luokseen astui mies toisensa jälkeen ilmoittautumaan kilpailuun. Niiden joukossa asteli iso, ruma, ontuva kerjäläinenkin jousi olalla ja nuolikimppu sivullaan; ne oli hänelle lainannut rajasuutari Lobbin ystävä.
Kun hän nilkuttaen astui kirjurin luo, purskahtivat katsojat nauruun, ja muuan mies, joka juuri aikoi merkitä nimensä paperille, tyrkkäsi kerjäläisen töykeästi syrjään.
"Pois tieltä lurjus", sanoi tyrkkääjä, pitkä, roteva, punanaamainen mies, jolla oli yllään metsänvartijan puku. "Kuinka uskallat tunkeutua tänne parempiesi nenän eteen? Ja onko sinulla järkeä päässä, kun rohkenet tulla tänne? Mene pellolle lopettamaan variksenpelättimen ryöstöä!"
Väkijoukko nauroi pilalle, joka kohdistui kerjäläisen kurjiin vaatteisiin, mutta nauru vaikeni, kun he näkivät kerjäläisen ojentavan kätensä, joka oli vahva kuin ison tammen oksa, ja tarttuvan metsänvartijaa niskasta ja kiskaisevan hänet syrjään, aivan kuin tämä olisi ollut kolmivuotias lapsi.
"Joka ensiksi myllyyn tulee, sille ensiksi jauhetaan", sanoi kerjäläinen. "Kuulehan, herra metsänvartija, minä olin lähempänä kirjuria ja minulla oli siis oikeus ennen sinua ilmoittautua tähän iloiseen kilpailuun."
Metsänvartija kävi tulipunaiseksi kiukusta, hyökkäsi kerjäläisen kimppuun ja suuntasi hirveän iskun hänen kasvoihinsa.
"Se on oikein, Hal Croft!" huusivat hänen ystävänsä. "Anna tuolle roistolle oikea metsänvartijan tälli!"