Mutta isku meni hukkaan. Ontuva kerjäläinen väistyi äkkiä syrjään, ja
Hal Croftin nyrkki sujahti maalistaan tuuman verran sivu.
"Juokse, kerjäläinen — juokse!" huusi muuan ystävällinen katselija.
"Hal takoo sinut möyhyksi nyrkeillään jollet pääse pakoon."
"Ei, pakoon minä en lähde", mutisi kerjäläinen. "Asettukaa piiriin ja mukiloikoon Hal minua niin paljon kuin häntä huvittaa."
"Piiriin! Piiriin!" kirkui väkijoukko kovasti mielissään. "Hal Croft rupeaa ottelemaan kerjäläisen kanssa."
Mikään ei olisi tuottanut katselijoille suurempaa nautintoa kuin tämä odottamaton tappelu. Piiri muodostui paikalla, ja Hal Croft riisui nuttunsa, ojensi jousensa toverilleen, sylki nyrkkeihinsä ja lupasi antaa hävyttömälle kerjäläiselle niin kuuman löylytyksen kuin antaa voi. Koko Nottinghamin kaupungissa ei kukaan osannut käytellä nyrkkejään Hal Croftin lailla, ja hän oli saavuttanut monta voittoa juuri tällä paikalla.
Kerjäläinen puolestaan ei riisuutunut eikä suoristautunut. Hän ojensi jousensa luotettavan näköiselle maalaismiehelle eikä tehnyt muita valmistuksia, käydä nilkutteli vain piirin toista päätä edestakaisin niin hullunkurisella tavalla, että katsojat aivan ulvoen nauroivat hänen omituisille liikkeilleen ja vielä omituisemmalle ulkomuodolleen.
Kun taistelu alkoi, kohosi väkijoukosta raju ihastuksen huuto kuin savu uunista. Hal Croft suuntasi kerta toisensa jälkeen oikeita moukariniskuja kerjäläisen päähän, mutta ainoakaan niistä ei sattunut kohdalleen. Kerjäläinen ontui niin pahasti, että hänen päänsä nousi ja laski toista jalkaa hänen liikkuessaan, ja kun Hal yritti iskeä vastustajaa kasvoihin, sukelsivat ne alas salamannopeasti ja Hal tapasi vain tyhjää ilmaa ja tunsi seuraavassa silmänräpäyksessä kerjäläisen ison nyrkin takoa rummuttavan kylkiluitaan. Ja vaikka kerjäläinen olikin rampa, hän väisti niin ketterästi ja samalla hullunkurisesti, ryysyjen ja repaleiden liehuessa hänen ympärillään kun hän siinä hyppeli ja nilkutti, että väkijoukko huusi äänensä käheäksi pelkästä huvista tuota merkillistä ottelua katsellessaan. Äkkiä se päättyi. Hal oli kiukusta sähisten saanut ahdistetuksi vastustajansa nurkkaan, josta ei ollut pakotietä.
"Kiikissä! Kiikissä!" huusivat metsänvartijan ystävät. "Nyt hän on käsissäsi, Hal. Anna hänelle nyt oikea metsänvartijan isku."
Mutta juuri sillä hetkellä, jolloin kaikki odottivat näkevänsä, miten kuuluisa nyrkkeilijä rankaisee vastustajaansa, kerjäläinen hyökkäsi pystyyn, ja ensimmäistä kertaa hänen nyrkkinsä osui paikalleen. Räiskis! Jokainen kuuli, kuinka metsänvartijan kylkiluut musertuivat, aivan kuin ne olisivat olleet kuivia tikkuja, ja Hal Croft ponnahti suoraan piirin poikki ja mätkähti tunnottomana maahan.
Silloin useat metsänvartijat tunkeutuivat eteenpäin kartut käsissä piestäkseen kerjäläistä, joka niin helposti oli voittanut heidän toverinsa. Mutta tämä synnytti väkijoukossa suuttumusta ja ilmoille kohosi äänekäs huuto: "Rehellistä peliä! Rehellistä peliä!"