Ateria oli katettu nurmikolle, ja silmäys ruoka-astioihin sai sheriffin ihmetyksestä suu auki töllistelemään: hirvenlihaviipaleet oli ladottu aito hopeavadeille.
"Onpa täällä tosiaankin metsäoloiksi komeata", sheriffi virkkoi. "No, eivätkö vain syökin nämä rosvot oikein hopealautasilta; itse kuninkaalle ei voisi tarjoilla sen hienommin!"
Mutta kun sheriffi katseli tarkemmin ja huomasi, että siinä oli hänen oma hopeakalustonsa, hänen leukansa loksahti alas sellaisella tavalla, että kaikki henkipatot purskahtivat kaikuvaan nauruun, niin hullunkurinen oli hänen kasvojensa äkillinen muutos.
"Mitä tämä merkitsee?" hän karjui tummanpunaisena raivosta. "Minun oma hopeakalustoni, ja täällä se onkin noiden varkaiden ja rosvojen käsissä. Voi Reynaud Greenleaf, Reynaud Greenleaf, minä epäilen sinun olevan kaiken tämän takana."
Iso junkkari virnisteli sheriffille ja sanoi: "Sanokaa minua vain Pikku Johniksi, herra sheriffi. Olen heittänyt sen toisen nimen kuten ihmiset heittävät menemään vanhan viitan."
Pikku John! Julmana välkkyi sheriffin silmä kun hän kuuli, miten häntä oli petetty ja pidetty pilkkana. Hänen palvelijansa Reynaud Greenleaf oli ollut tuo pelottava Pikku John valepuvussa, eikä hän ollut tuntenut tätä. Hän heittäytyi pitkäkseen nurmikolle eikä vähään aikaan saattanut syödä pelkästä surusta ja mielipahasta. Mutta Robin Hood pyyteli häntä niin kohteliaasti ja hänen nälkänsäkin palasi yhä ankarampana, että sheriffi lopuksi söi vankan illallisen.
No niin, syötyään kunnon aterian sheriffillä oli tapana säännöllisesti panna maata pehmeälle höyhenvuoteelle ja nukkua yönsä makeasti, mutta metsässä ei ollut höyhenvuoteita.
"Saatte jäädä meidän luoksemme, sheriffi", sanoi Robin Hood, "ja tämän yön saatte nukkua metsävuoteella. Se on vain oikeus ja kohtuus, koska teidän sortonne on ajanut monen miesraukan metsään, jossa hänen täytyy maata paljaalla maalla ja jossa hän tuskin saa vaippaa peitteekseen."
Robin Hood antoi määräyksensä Pikku Johnille, ja tämä riisui sheriffiltä säärystimet ja kengät ja turkisviitan ja paksun ihokkaan. Sitten sheriffille annettiin Lincolnin-vihreä viitta ja iloisena hän otti sen ja kääriytyi siihen.
"Ja nyt hyvää yötä, sheriffi", sanoi Robin Hood.