"Hyvää yötäkö?" sanoi sheriffi. "Mutta missä minä nukun? Missä on vuoteeni?"
"Vuoteenne!" naurahti Robin Hood. "Sehän on juuri sama vuode, jota miehenikin käyttävät. Katsokaa heitä ja tehkää samoin."
Hän osoitti kädellään, ja sheriffi näki, että karaistuneet henkipatot heittäytyivät maahan nukkumaan, ja käsitti, että hänen oli pakko tehdä samoin. Lincolnin-vihreihin viittoihin kääriytyneinä Robin Hoodin seuralaiset ojentautuivat nurmikolle, ottivat koholla olevan juuren päänalaisekseen ja vaipuivat tuota pikaa syvään uneen, kuten ainakin väsyneet miehet, jotka viettävät ulkoilmaelämää.
Sheriffin täytyi laskeutua samalle vuoteelle, mutta hänelle se oli tuskan vuode. Hän yritti nukkua, mutta teräväsärmäinen juuri pisti häntä kylkeen, ja hän pyörähti ympäri. Sitten iso kivi sattui hänen selkänsä alle ja hän etsi uuden paikan. Siellä taas ei ollut mitään, mihin olisi päätänsä nojannut, ja hän siirtyi toiseen paikkaan, missä kohollaan oleva ruohoturve muodosti jonkinlaisen pieluksen. Mutta nyt hän ei voinut nukkua, sillä hän vapisi vilusta. Kaiken kaikkiaan hän siis vietti mitä hirveimmän yön saamatta hiukkaakaan unta silmiinsä, ja hän oli hyvin iloinen nähdessään idässä harmaan päivänkajastuksen. Hän nousi ja asteli edestakaisin saadakseen itsensä lämpimäksi, ja Robin Hood tuli hänen rinnalleen.
"Oletteko milloinkaan nukkunut hienommalla vuoteella, herra sheriffi?" huusi henkipatto. "Mitä arvelette meidän elintavoistamme täällä vihreiden puiden alla?"
Sanoi sheriffi: "Ankarammin ei
Elä munkki, ei erakkokaan;
En Englannin kaikesta kullasta
jäisi tänne mä asumaan."
"Ja kuitenkin", Robin vastasi, "jäät
Koko vuodeksi luoksemme;
Sinut, ylpeä sheriffi, totutan
Henkipattojen tavoille."
Kun sheriffi kuuli Robinin sanovan, että hänen oli jäätävä vangiksi metsään kokonaiseksi vuodeksi, masentui hän kokonaan ja voihki ääneensä.
"Robin Hood!" hän huusi. "Sanon sinulle, että mieluummin kuolen kuin vietän toisen samanlaisen yön metsässä. Hakkaa pääni poikki ja minä annan sinulle anteeksi. Mutta jäädä tänne viettämään henkipaton elämää! Ei, en mistään hinnasta!"
Robin naurahti. "Epäilemättä teistä tulisi hyvin kehno oppilas minun kouluuni", hän sanoi, "mutta mitä minä sitten teille teen?"