Sheriffi alkoi silloin kiihkeästi rukoilla henkensä ja vapautensa puolesta ja lupasi lupaamasta päästyäänkin olla vastaisuudessa Robin Hoodin harras ystävä, jos hän vain tällä kertaa pääsisi menemään.
Robin Hood kuunteli; sitten hän kohotti kätensä keskeyttääkseen vangin rukousten tulvan.
"Kuulkaa, herra sheriffi!" huudahti henkipatto ja loi kirkkaista silmistään läpitunkevan katseen sheriffiin. "Teidän henkenne ei ole hetkeäkään ollut vaarassa minun puoleltani. Mutta älkää kuvitelkokaan, että se riippuu teitä kohtaan tuntemastani kunnioituksesta. En kunnioita teitä vähääkään. Mutta kunnioitan teidän virkaanne. En tahdo tehdä väkivaltaa kuninkaan edustajalle. Ellei hän olisi teitä asettanut virkaanne, ripustaisin teidät tämän metsän korkeimpaan puuhun. Ja nyt ennen lähtöänne minun on saatava eräs lupaus." Kuten vanha balladi kuuluu:
"Kautta kirkkaan kalpani", lausui Hood.
"Nyt joudut vannomaan,
Ettet milloinkaan enää ahdista
Mua merellä, maallakaan.
Ja jos kohtaat jonkun miehistäin
Joko päivin taikka öin.
Niin lupaa ja vanno pyhästi
Heit' autella kaikin töin."
Sheriffi oli hyvinkin halukas lupaamaan ja saamme nähdä, miten hän ne piti. Mutta Robin uskoi hänen sanaansa ja antoi hänelle hänen hevosensa ja johdatti hänet pois metsästä Nottinghamiin vievälle tielle.
Sheriffi siis palasi kotiinsa alla päin, kaikki jäsenet pakottavina ja katkerasti murehtien tyhjää aarreaittaansa.
XIII luku
ROBIN HOOD KOHTAA VIHREÄN YRJÖN JA SITTEN ERÄÄN KERJÄLÄISEN
On hilpeä karsinanvartija
Vihannaisessa Wakefieldiss',
Vihannaisessa Wakefieldiss'.