Tämän röyhkeän vastauksen kuullessaan piispa oli raivostua. Hän oli tottunut näkemään köyhien paimenien polvistuvan nöyrästi hänen eteensä ja nyt tuollainen vastasi hänelle loukkaavan huolettomasti.
"Senkin varkaat ja roistot!" hän huusi, "niin totta kuin olen Herefordin piispa, te joudutte hirteen tästä. Toimitan tiedon puuhistanne kuninkaalle ja hän kuljettaa teidät oikopäätä hirsipuuhun."
"Oi anteeksi, anteeksi", sanoi Robin Hood, "armahtaminen soveltuu hyvin piispalle. Tulisihan tahra pukuusi, jos toimittaisit näin monta ihmistä hengiltä yhden ainoan hirven kaatamisesta."
"Ei armoa yhtään sinulle tällä kertaa", sanoi piispa, "saat lähteä minun matkaani ja astua kuninkaan eteen." Hän viittasi aseistetulle saattojoukolleen ja nyt kiiruhti useita piispan miehiä vangitsemaan paimenia. Mutta Robin hypähti syrjään, kääntyi selin puuhun ja vetäisi harmaan, risaisen pukunsa poimuista esille torvensa. Hän kohotti torven huulilleen ja puhalsi niin läpitunkevan toitotuksen, että piispa ja hänen miehensä hetkeksi mykistyivät hämmästyksestä. Seuraavana hetkenä he mykistyivät kauhusta, sillä joka pensaan, joka puun, joka viidakon varjosta ilmestyi mies. Näkyviin ilmestyi seitsemänkymmentä pelotonta jousimiestä, kaikilla nuoli valmiina jänteessä: he odottivat vain johtajansa sanaa lennättääkseen nuolensa.
Piispan miehet käsittivät heti, että heidät oli houkuteltu ansaan, ja pakenivat henkensä kaupalla. Piispa olisi mielellään seurannut miehiään, mutta hän käänsi hienon ratsunsa niin äkkiä, että se kompastui ja suistui suulleen, viskaten piispan suin päin satulasta. Pikku John poimi maasta kirkonmiehen, joka oli enemmän säikähtynyt kuin loukkaantunut ja joka huomasi olevansa samojen miesten vallassa, jotka hän vast'ikään oli aikonut toimittaa hirteen.
"Tämä on Herefordin piispa", ilkkui Robin Hood Pikku Johnille, "eikä hän lupaa meille armoa. Onneksi emme nyt ole sen tarpeessa."
"Katkaise kaula häneltä, johtaja!" murisi Pikku John.
Tämän kuullessaan piispa säikähtyi pahanpäiväisesti ja hänen pulleat kasvonsa kalpenivat. Nyt oli hänen vuoronsa anoa armoa.
"Oi anteeksi suo", jo piispa se pyys',
"Sä anteeksi antanet nyt,
Sun jos tuntenut oisin, niin tullut en ois',
Vaan kaukaa tok' kierrellyt."
"Sen uskon", vastasi Robin, "mutta en ole sinulle armoa velkaa. Saat seurata minua metsään."