Hän sanoi järkähtämättömästä "Ei, minä en voi jäädä julkiseen elämään."
"Mutta mitä tekemistä tällä on politiikan kanssa? Tämähän on sellainen pikku seikka."
"Jos se olisi ollut minulle pikkuinen seikka, niin olisinko minä jättänyt teidät Monklandiin ja viettänyt nuo viisi viikkoa kiirastulessa ennen sairastumistani? Pieni asia!"
Audrey huudahti äkillisen kiihkeänä:
"Olosuhteet ovat pieni asia, rakkaus vain on suuri."
Miltoun tuijotti häneen, ymmärtäen ensi kertaa, että Audreyllä oli oma ja yhtä syvä ja järkähtämätön filosofiansa kuin hänelläkin. Mutta hän vastasi julmasti:
"Niin! Tuo suuri asia on voittanut minut!"
Ja sitten hän huomasi hänen katsovan häneen, ikäänkuin olisi nähnyt hänen sielunsa sisimpään sopukkaan asti ja tehnyt jonkun kauhean keksinnön. Tuo katse oli niin surullinen, niin kamalanharras, että hän käänsi päänsä sivulle.
"Kenties se on pieni asia", Miltoun mutisi, "minä en sitä tiedä. Minä en näe enää eteeni. Minä olen menettänyt tasapainoni. Minun täytyy saada se jälleen, ennenkuin voin tehdä mitään."
Mutta Audrey sanoi jälleen, ikäänkuin ei olisi kuullut tai ymmärtänyt mitään: