"Sinä olet kysynyt minulta suoraan, ja minä oletan, että sinä kaipaat suoraa vastausta!"
Miltoun nyökkäsi.
"Sitten, rakkaani, älä moiti minua, jos sanonkin jotakin epämiellyttävää."
"Sitä en tee."
"Hyvä! Sinä sanot aikovasi luopua julkisesta elämästä omantuntosi tähden. Minulla ei voisi olla mitään sitä vastaan, jos asia päättyisi siihen."
Hän pysähtyi ja jäi joksikin aikaa äänettömäksi, hakien ilmeisesti sanoja, joilla olisi ilmaissut sekavat ajatuksensa.
"Se ei vetele, Eustace, sillä julkinen toimihenkilö on sinussa paljon vahvempi kuin tuo toinen. Sinä kaipaat tilaisuutta johtaa enemmän kuin rakkautta. Sinun uhrauksesi on tappava sinun mieltymyksesi. Se, mitä sinä luulet vahingoksi ja haitaksi itsellesi, on lopulta osoittautuva siksi tuolle ladylle."
Miltoun hymyili.
Lordi Dennis jatkoi hyvin kuivasti, ja hänen äänessään oli hieman pahanilkisyyttä:
"Sinä et kuuntele minua, mutta minä näen selvästi, että kehitys on jo alkanut sinun sisälläsi. Sinussa, Eustace, on omituinen jesuiittamainen piirre. Mitä sinä et tahdo nähdä, sitä sinä et tahdo tarkastaakaan."