"Minä en aio jättää sinua", mutisi lady Casterley. "Jos se käy vihaiseksi, niin minä puhuttelen sitä. Se ei halua koskea minuun. Sinä voit juosta nopeammin kuin minä, niin että asia on sovittu."
"Älä ole hullu, rakkaani", vastasi Barbara. "Minä en pelkää härkiä."
Lady Casterley loi häneen leimuavan katseen, missä oli huvitettu kiille.
"Minä tunnen sinut", hän sanoi, "sinä vapiset aivan samalla lailla kuin minäkin".
Härkä oli nyt noin kahdenkymmenen yardin päässä, ja portaalle oli vielä sata yardia.
"Isoäiti", sanoi Barbara, "jos sinä et jatka matkaasi, kuten olen esittänyt, niin minä jätän sinut tähän ja menen sitä vastaan! Sinä et saa olla itsepäinen!"
Vastauksen asemesta lady Casterley tarttui tyttärensätyttären vyötäisiin. Tämän ohuen käsivarren hermovoima oli hämmästyttävä.
"Sinä et tee mitään sen tapaista", hän sanoi. "Minä kieltäydyn suhtautumasta tähän härkään millään tavalla, minä en kiinnitä siihen mitään huomiota."
Härkä alkoi nyt tepastella hitaasti heitä kohden.
"Älä ole sitä huomaavinasikaan", sanoi lady Casterley, joka käveli entistä nopeammin.