"Ajatteleppas sitten, että annan hänen mennä?" sanoi rouva Mayton.
"Silloin annan sinulle oikein monta suukkoa, kun olet niin hyvä enolle", sanoi Willy. Ja otaksuen, että rouva Mayton tulisi noudattamaan jälkimäistä menettelytapaa Willy kiipesi hänen syliinsä ja alkoi äkkiä täyttää lupaustaan.
"Siunatkoon sinun hellää pikku sydäntäsi!" sanoi rouva Mayton; "olet samaa verta ja se on hyvää verta, joskin jonkun verran tulista."
Herätessäni seuraavana aamuna löysin kirjeen oveni alla. Petyin nähdessäni, ettei kuoressa ollut Alicen käsialaa, mutta olin kaikesta huolimatta iloinen saadessani sisareltani muutaman sivun, etenkin kun kirje kuului seuraavasti:
"Heinäkuun 1 päivänä 1875.
Rakas, vanha veikko.
Olen muistellut meidän kokemuksiamme, kun me vastakihlautuneina oleilimme parin viikon ajan eräässä täysihoitolassa — ja siksi olen päättänyt lopettaa täällä-olomme lyhyeen, kiiruhtaa kotiin ja valmistaa Alicelle ja sinulle tilaisuuden silloin tällöin tavata "perheessä". Silloin olette turvassa kaikilta mahdollisilta häiriöiltä, joiden alaisina nyt varmaankin olette joka ilta.
Tom, tuo tottelevainen, vanha poika on kanssani samaa mieltä. Pyydän sinun huolehtimaan siitä, että vaunut ovat meitä vastassa Hillcrestin asemalla perjantaiaamuna 11,40 junalla. Kutsu puolestani Alicea ja hänen äitiään sunnuntaina syömään päivällistä meidän kanssamme — tulemme yhtä matkaa kirkosta meille.
Rakkaat terveiset
Helena siskoltasi.