J.K. Tietysti otat lemmikkini mukaasi vaunuihin meitä vastaan.
J.J.K. Olisitko pahoillasi jos muuttaisin sinut parhaaseen vierashuoneeseen? — en voi nukkua, jolleivät he ole aivan vieressäni."
Perjantai-aamuna he aikoivat saapua — siunattu olkoon heidän huolenpitonsa! — ja tänäänhän oli perjantai. Kiiruhdin poikien huoneeseen ja huudahdin:
"Toddy, Willy! kenenkä luulette tulevan tänä aamuna teidän luoksenne?"
"Kuka tulee?" kysyi Willy.
"Potetiivintoittaja"? kysyi Toddy.
"Ei, vaan isä ja äiti."
Willyn ilme muuttui heti enkelimäiseksi, mutta Toddy rävähytteli kerran pari silmiään ja mumisi surullisesti:
"Luulin, että te oliti potetiivintoittaja."
"Oi, Harry eno!" sanoi Willy karaten ylös vuoteesta hurjana ilosta. "Jos isä ja äiti olisivat viipyneet kauvemmin, luulen, että olisin kuollut. Minä olen niin ikävöinyt heitä, etten ole tiennyt mitä tehdä — olen sen tähden itkenyt monta päänalustaa täyteen, täällä aivan pimeässä."