Toddy sulki silmänsä ähki ja väänteli, hengitti nopeasti ja kuuluvasti, ikäänkuin rukouksen lukeminen etupäässä olisi ollut ruumiillinen ponnistus. Vihdoin hän aloitti:
"Jakat Jumala, älä anna minun olla paha ja vajjele äitiä ja itää ja Willyä ja itoitää ja molempia itoäitejä ja kaikkia hyviä ihmitiä tättä talotta ja kaikkia muitakin ja minun nukkeani. A-a-a-men!"
"Anna meille nyt rintasokeria", sanoi Willy ja Toddy toisti kaikuna pyynnön tapansa mukaan.
Nopeasti otin rintasokerin esille matkalaukustani ja annoin kappaleen kumpaisellekin heidän sanomattomaksi riemukseen. Toistamiseen sanoin hyvää yötä.
"Ethän antanut meille lantteja", sanoi Willy. "Isä antaa meille joka ilta jonkun lantin, jonka saamme pistää säästölaatikkoomme."
"Minulla ei nyt satu olemaan rahaa mukanani, odota huomiseen."
"Tahdomme juotavaa."
"Pyydän Maggien tuomaan teille."
"Tahdon nukkeni", sopersi Toddy.
Löysin solmuun sidotut käsiliinat nostin, joskin vastenmielisesti ylös nuo likaiset rievut ja heitin ne vuoteeseen.