"Harry eno!"
Antakoon Jumala anteeksi rukouksen, jonka silloin lähetin korkeuteen!
"Harry eno!"
"Kyllä minä sinut vielä opetan, poikaseni," ajattelin. "Jos annan sinun huutaa kauhean kurkkusi käheäksi, silloin ehkä osaat olla häiritsemättä enoasi, joka juuri yritti ruveta toden teolla sinua hellästi rakastamaan."
"Harry-y-ee-noo!"
"Ulvo vain pikku lurjus", ajattelin. "Olet saanut minut täysin hereille, keuhkosi kärsikööt siitä!" Yht'äkkiä kuulin, kuinka jotakin lausuttiin hyvin unisella ja sekavalla äänellä. Toddy se siellä soperteli:
"Tahdon nähdä pyöjien pyöjivän!"
"Willy", huudahdin tuskissani siitä, että Toddy heräisi, "mitä tahdot?"
"Harry eno!"
"Mitä tahdot?"