"Jakat, pikku Phillie veikko meni laatikkoon nukkumaan, ja titte Jumala otti hänet taivaateen", jupisi Toddy tehden yhteenvedon kaikesta, mitä hän tiesi kuolemasta. Sitten hän koroitti äänensä:
"Hajji eno, tiedätkö, mikä minutta tulee, kun tulen tuujekti. Minulla pitää olla hevotet ja vaunut ja titte minä ajan kauvakti kaikkien puiden ja talojen ja koko maailman yli ja kaiken yli. Ja paljon pikku lintuja tulee vaunuihin ja ne laulavat minulle ja tinä taat kantta tulla, jot tahdot ja titte meillä on jäätelöä ja mantikoita ja titte me kattelemme, kuinka kalat uivat kaukana alhaalla vedettä, ja meillä on tuuji, tuuji talo, joka on kaunit titältä ja kaunit päältä ja te on kaikki meidän ja me teemme, mitä me tahdomme."
"Toddy, sinä olet idealisti."
"Ei Toddy ole mikään idealitti."
"Toddy on pikku tyhmyri", huomautti Willy hyvin vakavasti. "Luuletko,
Harry eno, että taivaassa on niin kaunista kuin tuolla?"
"Kyllä, Willy, paljon kauniimpaakin."
"Miksi emme sitten kuole ja mene sinne? En minä tahtoisi aina vain elää. En ymmärrä miksi emme kuole heti. Minusta olemme eläneet jo niin monta päivää."
"Jumala tahtoo, että elämme kunnes tulemme suuriksi ja kilteiksi ja teemme paljon hyvää ennenkuin kuolemme. Siksi emme kuole heti, poikaseni."
"Niin, mutta tahtoisin nähdä pikku Phillien, ja jollei Jumala anna hänen tulla alas maan päälle, luulen, että hän antaa minun kuolla ja tulla taivaaseen. Pikku Phillie nauroi aina, kun hyppelin hänen edessään. Eikö enkeleillä ole siivet, Harry eno?"
"Toiset arvelevat niin, poikaseni."