"Mutta minäpä tiedän, ettei heillä ole, sillä jos Philliellä olisi siivet, tulisi hän varmaan lentäen suoraa päätä tänne alas minua katsomaan. Siksi heillä ei ole."
"Mutta ehkäpä hänen on lennettävä jonnekin muualle, Willy, tai ehkäpä hän käykin täällä, vaikk'et sinä voi häntä nähdä. Emme voi meidän silmillämme nähdä enkeleitä, senhän tietänet!"
"Mutta kuinka saattoivat juutalaislapset sitten nähdä enkelin palavassa uunissa. Heidän silmänsä olivat aivan samanlaiset kuin meidän, eikö niin. En siitä välitä. Tahdon niin, niin mielelläni nähdä pikku Phillie kullan. Tiedätkö Harry eno mitä tekisin taivaaseen tultuani?"
"Mitä tekisit, Willy?"
"Kun olisin nähnyt pikku Phillien, menisin suoraa päätä syleilemään
Jumalaa."
"Miksi, Willy?"
"Siksi, että hän antaa meidän olla onnelliset ja hän on antanut minulle äidin ja isän ja Phillien, vaikka hän ottikin hänet takaisin ja Toddyn, vaikka Toddy on joskus kauhean paha poika."
"Aivan niin, Willy", sanoin, muistaessani matkalaukkuni ja ajomatkani tarkoituksen.
"Harry eno, oletko milloinkaan nähnyt Jumalaa?"
"En, Willy. Hän on monta kertaa ollut aivan lähelläni, mutta en ole koskaan Häntä nähnyt."