"Kyllä!"
"Mistä sitten kertoisin sinulle?"
"Noanajkitta."
"Mistä?"
"Hän tarkoittaa Noakinarkkia", selitteli Willy.
"Niinhän minä sanoinkin 'Noanajkki'" yritteli Toddy.
"Hyvä", sanoin silmäellen nopeasti Helenan raamattuun parantaakseni muistiani — Helena näet, kuten niin moni muukin unohtaa melkein poikkeuksetta panna raamattunsa matkalaukkuun lähtiessään muutaman päivän matkalle — "no niin pojat, kerran satoi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja kaikki hukkuivat maan päältä paitsi Noak, joka oli vanhurskas mies. Hän pelastui, hän ja hänen perheensä, arkkiin, jonka hän rakensi Jumalan käskystä."
"Harry eno", sanoi Willy, joka töllisteli minuun, ainakin pari minuuttia lopetettuani, suu ja silmät selällään. "Onko se sinusta Noak?"
"Varmasti, Willy. Täällä raamatussa on hänestä pitkä kertomus."
"Niin, mutta minusta se ei ensinkään ole Noak", sanoi hän yhä innokkaammin.