"Tahtoisin pitää häntä niin hyvänä, kun hän oli niin kiltti tuolle pienelle poika raukalle sodassa."
"Hajji eno, tahdon nukkeni kehdon, tikti että nukkeni on tiinä, ja minä tahdon nähdä titä", vaati Toddy.
"Etkö luule, eno, että Jumala rakasti isää, kun hän teki tuon kauniin teon", kysyi Willy.
"Olen varma siitä, poikaseni."
"Jumala pitää paljon itättä ja tikti minä pidän Jumalatta", pisti Toddy väliin. "Ja minä tahdon nukkeni ja nukkeni kehdon."
"Toddy, en tiedä missä kumpainenkaan on — en löydä niitä nyt mistään — odotahan huomiseen, sitten eno kyllä etsii ne sinulle."
"En minä käsitä, kuinka Jumala viitsii olla taivaassa ilman isää!" sanoi Willy.
"Jumala ottaa itän taivaateen ja Willyn ja minut ja me menemme kattomaan Jumalaa ja leikimme enkelien tiivillä ja meillä on niin hautkaa eikä milloinkaan tarvitte mennä maata."
Sitä puhdassydämistä viattomuutta! Kun vertaan noita pienokaisia täysi-ikäisiin ihmisiin, joiden seuraa me siedämme, kuinka onkaan heidän uskonsa luja ja vikansa harvalukuiset. Kuinka onkaan heiden rakkautensa suurta —
Nakutus ovelle keskeytti mietteeni. "Sisään", huusin.