"Ja hän valmistaa meille pillejä", sanoi Willy.
"Willy", sanoin kiirehtien, "riittää jo!" Runoilija sanoo:
"'Huveista maailman mä luovun',
"ja ihmettelenpä suuresti, ettei isänne olo opettanut teitä tekemään samoin. Eikö hän koskaan lue teille?"
"Kyllä, kyllä", huusi Willy taputtaen käsiään ikäänkuin onnellinen ajatus olisi juolahtanut hänen mieleensä. "Hän ottaa esille raamatun — suuren, paksun raamatun, tiedäthän — ja me kaikki paneudumme laattialle pitkäksemme, ja hän lukee siitä meille kertomuksia Davidista ja Noakista ja Vapahtajasta, kun hän oli pikku poika ja Joosefista ja Faraon joukko kääntyi takaisin halleluijaa."
"Ja mitä?"
"Faraon joukko kääntyi takaisin halleluijaa", toisti Willy.
"Etkö sinä tiedä siitä, kuinka Mooses piti keppiänsä Punaisen meren yläpuolella ja kuinka vesi nousi kumpaistakin rantaa ylös ja Israelin lapset menivät ylitse? Sehän juuri tarkoittaa samaa kuin hukkui muinoin Faraon joukko halleluijaa! Etkö sitä tiedä?"
"Willy", sanoin. "Epäilen, että olet kuullut kuljeksivien laulajien laulavan."
"Isä ja äiti laulavat meille kaikenlaisia lauluja. Sinähän voit laulaa niitä meille."