"Ja itä ottaa meidät kanttanta mettään ja tekee meille keppejä", sanoi
Toddy.
"Ja siellä missä rakennetaan uusia taloja, vie hän meidät mukanansa rakennustelineille."
"Onko hänellä mitään keinoa pidentää iltapäivää", kysyin minä.
"En tiedä mitä se merkitsee, mutta hän asettaa kummimaton ruohikolle ja sitten me kaikki käymme siihen pitkäksemme ja kuvittelemme, että olemme nukkuvia sotamiehiä. Väliin vain kun me heräämme, isä jää nukkumaan ja äiti ei anna meidän herättää häntä. Se ei ole mielestäni mikään hauska leikki."
"Minun mielestäni raamatun kertomukset ovat kaikkein hauskimmat, eikö teistäkin?"
Willy näytti hieman epäilevän. "Minun mielestäni on keinuminen hauskempaa", sanoi hän, "tai ei, mennäänpäs etsimään karitsoja. Nytpä tiedänkin, tee meille pillit, ja sitten voimme puhaltaa niitä, kun menemme karitsoja hakemaan. Toddy kulta, etkö sinäkin pidä karitsoista ja pilleistä?"
"Kyllä — ja keinumitetta ja tuohetta ja tahdon mennä Haukanpetän kalliolle", vastasi Toddy.
"Lukekaamme ensin raamattua", sanoin minä. "Jumala ei pidä siitä, ettette opi mitään hyvää tänäpäivänä."
"Hyvä", sanoi Willy ottaen hurskaasti tekopyhän ilmeen. "Luetaan vain.
Mielestäni on hauskin lukea Joosefista."
"Kejjo meille Goljatitta", ehdotti Toddy.