"Kuinka eno aikoo saada paidan noitten sisään?" uteli vanhin sisarenpojistani.
"Willy", kysyin minä puolestani, "kuinka luulet saavasi aamiaista, jos et saa enempää päällesi kuin tuon sukan?"
Nuoren miehen kasvoille levisi alakuloinen ilme, ja juuri silloin soi aamiaiskello. Nolona Willy kiiruhti rappujen luo ja huusi:
"Maggie!"
"Mitä, Willy?"
"Oliko se meidän kellomme vaiko aamiaiskello?"
"Aaamiaiskello."
Oli hetken aikaa kuolonhiljaista, sitten Willy huudahti:
"Me pidämme sitä meidän kellonamme. Voit soittaa uudestaan aamiaiselle niin pian kuin minä olen valmis." Sitten tämä taloustoimien vapaehtoinen valvoja tuli rauhallisesti takaisin ja alkoi hyvin tärkeän näköisenä pukeutua, sillä välin kun minä puuhailin Toddyn vaatteiden kanssa.
"Missä on nappikoukku, Willy?" kysyin minä.