Ja ajatteles, että pikku lemmikkini ovat näytelleet tärkeää osaa tässä asiassa! Tästä otan minä kiitoksen ja kunnian, sillä jos ei minua olisi ollut olemassa, kuka olisi auttanut sinua, herraseni? Toivon, että muistat heitä molempia kauniilla lahjoilla ensi jouluna.
En usko, että teen itseni syypääksi luottamuksen väärinkäyttämiseen, jos lähetän sinulle myötäseuraavan kirjeen, jonka juuri sain tulevalta kälyltäni. Se kertoo sinulle, mikä on ollut syynä menestykseesi, jota et sinä miehisellä mielikuvituksellasi voi ensinkään aavistaa ja se kertoo sinulle myöskin nuoren naisen luonnollisesta ensi pelosta tällaisessa tapauksessa, pelosta, jonka tiedän sinun vilpittömin, rehellisin mielin kiiruhtavan karkottamaan. Koska olet mies ja kaikesta päättäen liian tyhmä lukeaksesi, mitä on kirjoitettu rivien väliin, katson parhaaksi sanoa sinulle suoraan Alicen pelkäävän jonkun voivan luulla, että häneltä puuttuu tarpeellista malttia ja itsekunnioitusta, kun hän antautui niin helposti. En tarvinne sinulle sanoa, ettei kenelläkään naisella maailmassa ole sitä suuremmassa määrin kuin Alicella.
Jumala siunatkoon sinua, vanha, rakas Harryni — oletpa toden totta onnellisin mies maailmassa. Minun täytyy kiiruhtaa kotiin nähdäkseni teidät molemmat omin silmin ja oppiakseni uskomaan, että kaikki tämä ihmeellinen, tämä ihana, todellakin on tapahtunut. Anna Alicelle puolestani sisaren suutelo (jos osaat antaa muuta kuin yhdenlaatuisia) ja anna enkeleilleni sata kummallekin äidin puolesta, joka niin halajaa heitä nähdä.
Monet terveiset ja onnittelut
Helenalta."
Toinen kirje, jonka avasin jonkunlaisella kunnioituksella ja vielä suuremmalla riemulla, kuului:
"Hillcrestissä, kesäkuun 29 p:nä 1875.
Rakas Helena-ystäväni!
Jotakin on tapahtunut, ja minä olen niin onnellinen, mutta samalla aika lailla huolissani, ja koska sinä olet yksi niitä, joita asia lähinnä koskee, avaan sinulle mahdollisimman pian sydämen. Harry-veljesi tarkotan — kertoo sinulle asiasta aivan pian, jollei hän ole sitä jo tehnytkin, ja minä kiiruhdan juhlallisesti vakuuttamaan sinulle, ettei minulla ollut vähäisintäkään aavistusta siitä, että näin tulisi käymään ja etten minä ole millään tavalla osallinen asioiden menoon.
Olen aina pitänyt veljeäsi erinomaisena miehenä, enkä ole koskaan peljännyt lausua mielipidettäni hänestä, jos vain ei ollut muita kuin tyttöjä läsnä. Mutta täällä maalla olen oppinut häntä ihailemaan entistä enemmän. Myönnän, ettei hän koskaan tahallaan tehnyt mitään esiintyäkseen edukseen: ja päättäen siitä, minkälaisena minä hänet saatoin nähdä on hän varmasti merkillisin olento, mistä milloinkaan olen kuullut. Sinun lapsesi ovat enkeleitä — olethan sen itse minulle sanonut, ja onhan se minulle itsellenikin jo selvinnyt, mutta eivät he ensinkään yritä sääliä enonsa ulkonäköä. En tahdo koettaa paperilla kuvata, minkä näköinen tuo onneton mies toisinaan on ollut, pelosta, että hän jonakin kauniina päivänä näkee sen ja loukkaantuu. Mutta hän näyttää olevan aina kärsivällinen ja pitävän heistä paljon, ja minä olen ollut sitä mieltä, että mies, joka saattaa olla niin hyvä noille ajattelemattomille ja järjettömille lapsille, mahtanee olla erinomaisen hellä rakastamallensa naiselle. Mutta minulla ei ollut kaukaisintakaan aavistusta siitä, että minä olisin tuo onnellinen nainen. Viimein se päivä koitti, mutta minä elin autuaassa tietämättömyydessä siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Sinun pieni Charleysi satutti itsensä ja pyysi pyytämällä, että Harry-veljesi laulaisi hänelle erään lystikkään laulun, ja ajatteles, vielä lisäksi, juuri kun tuo nuori mies mitä rakastettavimmalla tavalla seurusteli suuren naisjoukon kanssa! Jospa olisit nähnyt hänen kasvonsa! — se oli todellakin aivan lystikästä siksi kunnes hän oli voittanut suuttumuksensa ja alkoi todellakin sääliä pikku poikaa — silloin hänessä näytti yht'äkkiä olevan vain pelkkää sydäntä ja hellyyttä, ja minä toivoin toden teolla, että tulisi hetki, jolloin ei sovinnaisuussääntöjä tarvitsisi noudattaa ja minä voisin sanoa hänelle, että hän on suorastaan miehen esikuva. Sitten nuorempasi leikitellessään kaatoi liemilautasen puvulleni (älä ole huolissasi — se oli vain pesukelpoista muslimia). Tietysti minun täytyi vaihtaa puku. ja mennessäni huoneeseeni onnellinen ajatus pälkähti päähäni: pukeudun niin perinpohjin, etten ehdi valmiiksi ajoissa yhtyäkseni toisiin naisiin, jotka lähtevät tavalliselle iltakävelylleen. Täten olisi minulla mahdollisuus yksin anastaa mies puoleksi tunniksi, ehkä enemmäksikin — mahdollisuus, joka, kiitos olkoon miesten, jotka eivät tule Hillcrestiin, ei ole tänä kesänä tullut yhdenkään naisen osaksi. Joka kerran, kun tirkistelin kierrekaihtimien raosta nähdäkseni, olivatko toiset tytöt jo lähteneet, voin nähdä hänet väsymättä huolehtivan noista kahdesta lapsesta ikäänkuin hän olisi ollut heidän äitinsä — ja hän oli niin hyvän näköinen. Hän näkyi ihastuvan minut nähdessään ja sellaisen miehen salainen tunnustus tuntui minusta hyvin suuriarvoiselta; kaikki mitä hän sanoi tuntui minusta arvokkaammalta, kuin jos joku toinen mies, joka ei ole niin hyvä, olisi sen sanonut. Yht'äkkiä vanhempi poikasi halusi kiihkeästi kertoa mihin johtopäätökseen hän ja hänen enonsa olivat tulleet eräässä keskustelussa, ja seuraus oli, että Harry kosi; hän ei ollut ensinkään haaveellinen, mutta tosi miehekäs ja suorasukainen. Minä olin niin hämmennyksissäni, etten tiennyt, mitä sanoa. Sitten tuo rohkea poika suuteli minua ja minä kävin yhä enemmän hämilleni. Jos olisin tiennyt hänen tunteistaan etukäteen, olisin voinut valmistautua käyttäytymään maltillisemmin; mutta voi Helena! Olen niin iloinen, etten tiennyt. Olisin maailman onnellisin ihminen, jollen pelkäisi, että sinä ja miehesi mahdollisesti ajattelette, että olen antautunut liian nopeasti. Mitä toisiin ihmisiin tulee, pidämme huolta siitä, etteivät he vielä kuukausiin saa vihiä asiasta. Kirjoita, etten ansaitse moitteita ja anna minun uskoa, että otat minut sisareksesi, sillä minä en voi luopua Harryst jonkun toisen hyväksi, jonka sinä mahdollisesti olet hänelle valinnut.