Kääntyessäni näin sisarenpoikani Toddyn — minulla ei ollut aavistustakaan, miten kauvan hän oli ollut takanani. Hän katsoi minua vakavasti silmiin ja sanoi:
"Tinä olet aivan tulipunainen katvoiltati."
"Menkäämme aamiaiselle, Toddy", sanoin ääneen hiljaa itsekseni ihmetellen kuinka kehittynyt huomiokyky Tomin pojilla näytti olevan.
Heti aamiaisen jälkeen lähetin Miken viemään Alicelle kirjelipun, jossa ilmoitin, että minulle tuottaisi suurta iloa, jos hän läksisi kanssani iltapäivällä ajelemaan koskille, ja että tulisin hakemaan häntä kello kahdelta. Sitten antauduin poikien käytettäväksi koko aamupäiväksi, mutta samalla annoin poikien ymmärtää, ettei heidän tarvinnut toivoakaan näkevänsä minua aamiaisesta päivällisiin. Ensiksi minut määrättiin valjastamaan pukki, jota käskyä tottelinkin, ja sen jälkeen katselin, kuinka tuo vakavan näköinen eläin veti sisarenpoikiani ajotietä edes takaisin. Se oli niin siivon näköinen, kuin jos sillä ei olisi aikomustakaan lähteä juosta nelistämään, jos vain kääntäisin sille selkäni. Kärryn pyörät pitivät niin hirvittävää ääntä, etten semmoista ole koskaan kuullut minkään pyöränakselin synnyttävän. Siksi pyysinkin poikia astumaan maahan rattailta ja sain heidät suostumaan siihen, että vähäksi aikaa riisuisin pukin valjaista, että saisin voidella pyörien akselit. Puolen tunnin likainen työ, nuorten neuvoillaan minua avustaessa, riitti työn kunnolliseen suorittamiseen; sitten pistin sarvipään aisoihin. Willy heilautti piiskaa ja kärryt läksivät kitisemättä vierimään. Silloin Toddy alkoi katkerasti itkeä.
"Käjjyt ovat aivan jikki; jattaat eivät enää ollenkaan laula." Willy huomautti:
"Minusta kärryjen äänessä on jotain niin surullista, eikö sinustakin,
Harry eno?"
"Harry eno", kysyi Willy vähän myöhemmin aamupäivällä, "tiedätkö kuinka ukkonen syntyy?"
"Kyllä, Willy — kun kaksi pilveä törmää yhteen syntyy siitä kova jyrinä, jota kutsutaan ukkoseksi?"
"Ei se ole ollenkaan sitä", sanoi Willy. "Kun ukkonen eilen jyrisi, oli se siksi että Jumala ajoi pilvissä ja Hänen vaununsa pitivät hirveää melua, ja se oli ukkonen se."
"En minä ollenkaan pidä pahatta ukkotetta", sanoi Toddy. "Te menee meidän kellajiin ja tekee kaiken maidon happamekti — Maggie sanoo niin. Ja tilloin minä en taa kaunitta, valkeaa teetä aamiaitekti."