§ 44. Kun vanhemmat ovat tarmokkaalla kädellä tehneet lastensa tahdon taipuisaksi ja nöyräksi, ennenkuin nämä kykenevät muistamaan, milloin tuo menettelytapa alkoi, on se näyttävä heistä luonnolliselta ja vaikuttava heihin myöhemminkin ikäänkuin olisi se tosiaankin aivan asiaan kuuluvaa, siten estäen kaikki vastustamisen tai nureksimisen tilaisuudet. Ainoana huolena vain on, että se on alettava ajoissa ja että sitä on sitten järkähtämättä noudatettava siksi, kunnes pelko ja kunnioitus ovat tulleet tottumukseksi, niin ett'ei voi huomata enää pienintäkään vastahakoisuutta heidän mielensä alistuvaisuudessa ja kerkeässä tottelevaisuudessa. Kun tämä kunnioittavan nöyryyden tunne on näin saatu kerran syntymään (ja siihen on pyrittävä ajoissa, tai muutoin maksaa sen istuttaminen lapsiin vaivaa ja lyöntejä sitä enemmän, mitä kauvemmas se lykätään), niin juuri sen avulla, aina liittämällä siihen niin paljon suopeutta ja hellyyttä, ett'eivät he pääse käyttämään niitä väärin, on lapsia vastaisuudessa hallittava heidän varttuessaan ymmärtävämpään ikään, eikä suinkaan kurituksella, torumisella ja muilla orjamaisilla rangaistuksilla.

§ 45. Että asia niin on, sen myöntänee jokainen helposti, kun hän ajattelee, mihin järkiperäisessä kasvatuksessa pyritään ja mistä siinä on kysymys.

1. Ken ei kykene hallitsemaan taipumuksiaan, ken ei osaa vastustaa hetkellisen nautinnon tai kärsimyksen houkutuksia tehdäkseen ne riippuviksi siitä, mitä järki neuvoo hänelle sopivaksi, häneltä puuttuu hyveen ja ymmärtäväisen toiminnan oikea perustus, ja häntä väijyy vaara, ett'ei hän koskaan kelpaa mihinkään. Tähän ohjaamattomalle luonnolle niin vastakkaiseen mielenlaatuun on sentähden pyrittävä ajoissa, ja tämä tottumus on vastaisen kunnon ja onnen todellisena pohjana saatava istutetuksi lasten mieleen niin varhain kuin mahdollista, aina älyn ja käsityskyvyn ensimmäisistä pilkahduksista lähtien, ja sitä on sittemmin kaikin ajateltavin keinoin ja toimenpitein niiden vahvistaminen, joille on uskottu heidän kasvatuksensa valvonta.

§ 46. 2. Mutta jos toiselta puolen lasten mieltä liiaksi taivutetaan ja nöyryytetään ja jos liian ankaralla kädellä masennetaan ja murretaan heidän elonhenkiään[60], menettävät he kaiken tarmonsa ja yritteliäisyytensä ja joutuvat pahempaan tilaan kuin ennen. Sillä hillittömätkin nuorukaiset, joissa on eloa ja älyä, voivat joskus ohjautua oikealle tielle ja varttua kunnollisiksi, jopa merkitseviksikin miehiksi; mutta masentunutta, arkaa ja velttoa mieltä ja matalaa henkeä voi tuskin koskaan enää kohottaa ja hyvin harvoin saada kehittymään joksikin. Tämän molemmilta puolin uhkaavan vaaran välttämisessä kysytäänkin suurta taitoa, ja ken on löytänyt keinon pitää lapsen henkeä virkeänä, toimeliaana ja vapaana ja kuitenkin samalla kertaa estää häntä niin paljosta, johon hänen mielensä vetäisi, ja kiinnittää häntä sellaiseen, mikä on hänelle aluksi epämieluista, — ken osaa, sanon minä, sovittaa nämä näennäiset vastakohdat, hän on minun nähdäkseni päässyt kasvatuksen tärkeimmän salaisuuden perille.

§ 47. Tuo tavallinen, mukava ja nopeasti saavutettu kurittamisen ja pieksemisen keino, joka on ainoa hallinnan välikappale, mitä kasvattajat yleensä tuntevat ja minkä he yleensä luulevat mahdolliseksikaan, on kaikkein sopimattomin kasvatuksessa käytettäväksi, koska se johtaa molempiin ylempänä mainittuihin haittoihin, mitkä, kuten olemme osoittaneet, uhkaavat kuin Skylla ja Kharybdis puolelta tai toiselta turmiota niille, jotka eksyvät oikealta tieltä.

§ 48. 1. Tällainen rankaisemistapa ei auta meitä pienimmässäkään määrässä hallitsemaan luontaista taipumustamme antautua ruumiillisen ja hetkellisen nautinnon valtaan ja välttää kärsimystä mistä hinnasta tahansa, vaan pikemminkin se sitä edistää, vahvistaen siten meissä ominaisuutta, joka on juurena ja lähteenä kaikille huonoille teoille ja elämän säännöttömyyksille. Mikä muu vaikutin kuin ruumiillinen nautinto ja kärsimys johtaa sellaisen lapsen toimintaa, joka vain selkäsaunan pelosta ahertaa kirjansa ääressä vastoin tahtoaan tai joka pidättäytyy syömästä epäterveellistä hedelmää, mistä hän nauttisi? Siten hän vain tavoittelee suurempaa ruumiillista nautintoa tai välttää suurempaa ruumiillista kärsimystä. Ja mitä merkitsee tuollaisten vaikutinten käyttäminen hänen tekojensa ohjaamisessa ja hänen käytöksensä määräämisessä? Merkitseekö se mitään muuta, sanon minä, kuin sellaisten periaatteiden ja taipumusten suosimista, jotka meidän tulisi velvollisuutemme mukaisesti kitkeä pois ja hävittää? Ja sentähden en voikaan pitää sellaista kuritusta lapselle hyödyllisenä, missä ei häpeä siitä, että hän saa kärsiä jonkun rikkomuksen takia, vaikuta häneen enemmän kuin ruumiillinen kipu.

§ 49. 2. Tällainen kurittamistapa synnyttää luonnollisesti vastenmielisyyttä sitä kohtaan, mitä kasvattajan tulisi velvollisuutensa mukaisesti opettaa rakastamaan. Ja kuinka helppo onkaan huomata lasten alkavan vihata sellaista, mitä he aluksi sietivät, koska he ovat tottuneet sen takia saamaan vitsaa, torumisia ja huonoa kohtelua! Eikä sitä sovi heihin nähden ihmetelläkään, kun aikuisiakaan ei moisin keinoin saataisi suostumaan kerrassaan mihinkään. Ken ei ehdottomasti kyllästyisi viattomaankin ja itsessään merkityksettömään huvitukseen, jos hänet raastettaisiin siihen lyönnein tai pahoin puhein silloinkin, kun hänellä ei ole siihen vähintäkään halua, tai jos häntä säännöllisesti kohdeltaisiin siten aina sen mukaan, miten hän siihen antautuisi? Sehän on vain luonnollista. Loukkaavat ja epämiellyttävät sivuseikat tekevät tavallisesti sietämättömiksi nekin itsessään viattomat asiat, joihin ne liittyvät, ja vain sen maljan pelkkä näkeminenkin, josta olemme tottuneet nauttimaan inhoittavia lääkkeitä, saa vatsamme nousemaan kapinaan, niin ett'ei enää mikään maistu hyvältä siitä juotuna, vaikka malja olisi kuinka puhdas ja kuinka kaunis tahansa ja vaikka se olisi tehty mitä kallisarvoisimmista aineista.

§ 50. 3. Tuollainen orjamainen kuri synnyttää orjamaisia luonteita. Lapsi taipuu ja teeskentelee kuuliaisuutta niin kauvan kuin vitsan pelko väijyy häntä, mutta kun se on poistunut ja kun hän silmän välttäessä voi uskoa pääsevänsä asiasta rankaisematta, antaa hän sitä vapaammat ohjat luontaisille taipumuksilleen, jotka eivät täten suinkaan heikonnu, vaan päinvastoin vahvistuvat ja kehittyvät ja edellisen pakon alaisuuden jälkeen puhkeavat tavallisesti sitä suuremmalla voimalla ilmi; tai:

§ 51. 4. jos äärimmäisyyksiin asti pingoitettu ankaruus pääseekin voitolle ja kykenee parantamaan säännöllisestä tilasta poikkeavan hetkellisen häiriön, niin synnyttää se usein sensijaan pahemman ja vaarallisemman taudin, murtamalla lapsen sielun; ja silloin on meillä nuoren rasavillin sijasta tarmoton, veltto olento, joka luonnottomalla säyseydellään saattaa tosin miellyttää typeriä ihmisiä, nämä kun pitävät ponnettomista, nahjusmaisista lapsista, koska ne eivät melua eivätkä häiritse heitä millään tavoin, mutta josta lopulta tulee ehkä yhtä epämiellyttävä kappale ystävilleen, kuin hän on koko elämänsä ajan pysyvä hyödyttömänä sekä itselleen että muille.

§ 52. Piekseminen ja kaikki muu orjamainen ruumiillinen rankaiseminen eivät ole sopivia hallintakeinoja niiden kasvatuksessa, joista me tahdomme tehdä viisaita, hyviä ja jaloja miehiä, ja sentähden on niitä käytettävä hyvin harvoin ja vain aivan pakottavissa tilaisuuksissa ja äärimmäisissä tapauksissa. Mutta toiselta puolen on lasten liehittelemistä lupailemalla heille palkinnoksi kaikenlaista, mistä he pitävät, yhtä huolellisesti vältettävä. Ken antaa pojalleen omenoita tai sokerimanteleita tai jotakin muuta sen tapaista, mikä tätä eniten miellyttää, saadakseen hänet tutkimaan kirjaansa, vahvistaa vain hänen nautinnonhimoaan ja kasvattaa hänessä sitä vaarallista viettymystä, jota hänen pitäisi kaikin keinoin kukistaa ja tukahduttaa. Te ette voi koskaan toivoa opettavanne häntä hallitsemaan sitä, jos te korvaatte sen rajoituksen, minkä te hänen taipumuksilleen asetatte yhtäällä, antamalla hänen toivoa tyydytystä toisaalta. Jotta lapsesta tulisi hyvä, viisas, kunnon mies, on hänen tarpeellista oppia vastustamaan mielitekojaan ja kieltämään taipumuksensa komeilevaan elämään, hienosteluun, kitalaen sukoilemiseen, j.n.e., silloin kun hänen järkensä neuvoo toista ja kun hänen velvollisuutensa käy kokonaan vastakkaiseen suuntaan. Mutta kun te houkuttelette häntä tekemään jotakin tarpeellista tarjoamalla hänelle rahaa tai palkitsemalla hänen vaivannäkönsä kirjan ääressä jonkun makean herkkupalan nautinnolla; kun te lupaatte hänelle kauniin kaulaliinan tai uuden, hienon puvun, jos hän suorittaa harvat, pienet tehtävänsä, niin mitä te teette muuta, pitämällä kaikkea tätä palkintona hänen silmäinsä edessä, kuin myönnätte kaiken sen kuuluvan juuri niihin hyviin ja oivallisiin asioihin, joita hänen on tavoiteltava, ja niin yllytätte te hänen mieltymystään niihin ja totutatte häntä näkemään onnensa juuri niissä? Saadakseen lapsensa ahkeroimaan kielioppia, tanssia tai jotakin muuta samanlaista ainetta, jolla ei tule olemaan suurta merkitystä heidän elämänsä onnelle eikä kelpoisuudelle, käyttävät ihmiset tällä tavoin väärin palkintoja ja rangaistuksia ja uhraavat heidän hyveensä, kääntävät heidän kasvatusjärjestyksensä nurin ja opettavat heille ylellisyyttä, ylpeyttä, ahneutta, j.n.e. Sillä hellittelemällä tuolla tavoin noita huonoja taipumuksia, joita heidän tulisi rajoittaa ja poistaa, laskevat he perustuksen tuleville paheille, joita voi välttää vain masentamalla himonsa ja totuttamalla ne ajoissa tottelemaan järjen käskyjä.