§ 88. Jos voitte saada kotiopettajan, joka katsoo olevansa isän sijassa ja ottaa huolekseen hänen huolensa, joka on kiintynyt tähän ylempänä esitettyyn kasvatustapaan ja sovittaa sitä kaikella tarmollaan käytäntöön heti alusta alkaen, on hän myöhemmin havaitseva työnsä varsin helpoksi; ja te taas, luulen minä, olette vähän ajan kuluttua huomaava poikanne ottaneen suurempia edistysaskeleita sekä opissa että hyvässä käytöksessä kuin ehkä kuvittelittekaan. Mutta älkää salliko hänen millään muotoa lyödä poikaanne ilman teidän suostumustanne ja ohjaustanne, ei ainakaan ennenkuin olette päässyt selville hänen huolellisuudestaan ja luonteestaan. Mutta jotta hänen arvovaltansa kasvatin suhteen säilyisi, täytyy teidän ensiksikin salata se seikka, ett'ei hänellä ole lupaa käyttää vitsaa, ja toiseksi on teidän itse välttämättä kohdeltava häntä suurella kunnioituksella ja pakotettava koko perheennekin tekemään samoin: sillä ettehän voi odottaa poikanne välittävän kovinkaan paljon miehestä, jota hän näkee teidän, äitinsä tai muiden halveksivan. Jos te arvelette hänen ansaitsevan ylenkatsetta, olette tehnyt väärän valinnan, ja jos te osoitatte vähäksyvänne häntä, säästyy hän tuskin poikannekaan puolelta samanlaisesta kohtelusta; mutta jos tämä tapahtuu, niin mitä arvoa hänellä itsessään olisikin ja millaisia kykyjä hänellä olisikin tehtäväänsä, ovat ne kaikki menneet hukkaan lapseltanne, eivätkä voi myöhemmin enää tulla hänen hyödykseen.

§ 89. Samoinkuin isän esimerkin tulee opettaa lapselle kunnioitusta kasvattajaansa kohtaan, samoin tulee kasvattajan esimerkin johtaa lasta tekoihin, joita hän soisi tämän suorittavan. Hänen käytöksensä ei saa millään muodoin joutua ristiriitaan hänen määräystensä kanssa, ell'ei hän tahdo turmella oppilastansa. Kasvattajan ei kannata lainkaan puhua intohimojen hillitsemisestä, jos hän samalla päästää jonkun omista intohimoistaan valloilleen, ja hän saa turhaan yrittää korjata jotakin kasvattinsa pahetta tai säädyttömyyttä, jos hän samalla suo sen itselleen. Huonoa esikuvaa seurataan aina varmasti kernaammin kuin hyviä sääntöjä, ja sentähden tuleekin opettajan aina huolellisesti varjella hoidokkiaan huonojen esikuvien vaikutukselta, etenkin kaikkein vaarallisimpien, palvelijain, joiden seurasta hänet on pidätettävä, ei kielloilla, sillä ne vain kiihoittaisivat hänen haluaan etsiä sitä, vaan muilla keinoilla, joista olen jo puhunut[74].

§ 90. Koko kasvattamistoimessa ei ole ainoatakaan kohtaa, josta vähemmin välitetään tai johon on vaikeampi kiinnittää oikeata huomiota, kuin se, mihin nyt aijon kajota, nimittäin että lapsilla tulisi heti siitä asti, kun he rupeavat puhumaan, olla aina lähettyvillään joku ymmärtäväinen, maltillinen, niin viisas henkilö, jonka huolena olisi ohjata heitä oikeaan suuntaan ja suojella heitä kaikesta pahasta, etenkin huonon seuran tartunnasta. Minun nähdäkseni vaatii tämä toimi suurta maltillisuutta, itsensähillitsemiskykyä, lempeyttä, uutteruutta ja varovaisuutta, kaikki ominaisuuksia, joita voi tuskin tavata yhtyneinä yleisesti käytettyihin palkkaetuihin tyytyvissä henkilöissä, jos niitä tapaa mistään. Mitä tähän kustannukseen tulee, niin on se minun ymmärtääkseni paraiten sijoitettua rahaa, mitä voi olla, on kysymyksessä lastemme etu, ja vaikka se paisuisi suuremmaksikin kuin tavallisesti, ei sitä ole kuitenkaan katsottava kalliiksi[75]. Ken hankkii lapselleen, maksoi mitä maksoi, hyvän, oivallisia periaatteita noudattavan, hyveeseen ja kuntoon taipuvan ja kohteliaisuudella ja sievillä tavoilla kaunistetun mielenlaadun, hankkii hänelle arvokkaampaa omaisuutta kuin jos hän olisi kuluttanut rahaansa ostaakseen lisää maata entisiin alueihinsa. Säästäkää leluja ja leikkikaluja, silkkiä ja nauhoja, pitsejä ja muita turhia kulunkeja niin paljon kuin haluatte, mutta älkää kitsastelko niin tärkeässä asiassa kuin tämä on. Ei ole oikeata taloudenhoitoa tehdä poikanne omaisuudeltaan rikkaaksi, mutta hengeltään köyhäksi. Minä olen usein suuresti kummastuneena nähnyt ihmisten tuhlaavan vähääkään välittämättä rahojansa laittaakseen lapsensa hienoihin vaatteisiin, varustaakseen heidät ylellisellä asunnolla ja ruualla ja myöntääkseen heille enemmän kuin riittävästi hyödyttömiä palvelijoita; mutta samalla antoivat he kuitenkin heidän henkensä nähdä puutetta, eivätkä pitäneet tarpeellista huolta kaikkein häpeällisimmän alastomuuden, nimittäin heidän luontaisten huonojen taipumustensa ja tietämättömyytensä peittämisestä. Tätä en minä voi pitää minään muuna kuin heidän omalle turhamaisuudelleen kannettuna uhrina, koska se osoittaa pikemmin heidän ylpeyttään kuin todellista huolehtimista heidän lastensa parhaasta; mitä ikänä kulutattekin poikanne henkisen edistyksen hyväksi, osoittaa se teidän todellista hellyyttänne häntä kohtaan, vaikka se vähentäisikin hänen tulevaa varallisuuttaan. Viisas ja hyvä mies voi tuskin olla joko toisten mielipiteen tai sitten todellisuuden mukaan muuta kuin suuri ja onnellinen; mutta ken on typerä ja paheita täynnä, hän ei voi olla suuri eikä onnellinen, millaisen perinnön hänelle sitten jättänettekin: ja minä kysynkin teiltä, eikö maailmassa ole miehiä, joilla on vain viidensadan punnan vuositulot, mutta joiden kaltaiseksi soisitte poikanne tulevan mieluummin kuin eräiden toisten, jotka te tunnette ja joiden tulot nousevat viiteentuhanteen puntaan?

§ 91. Kulunkien suuruus älköön sentähden pelästyttäkö niitä, joilla on siihen varoja. Pahin vaikeus on löytää sopiva henkilö: sillä ne, joilla on vähän ikää, vähän lahjoja ja vähän ansioita, eivät sovellu tähän toimeen, ja ne taas, joilla on runsaammin sitä kaikkea, eivät juuri halua ottaa niskoilleen sellaista taakkaa. Teidän täytyy sentähden pitää aikaisin varanne ja kuulustella kaikkialta, sillä maailmassa on kaikenlaisia ihmisiä. Ja minä muistan Montaignen sanovan eräässä Tutkielmassaan, että oppineen Castalion oli pakko vuoleskella puulautasia Baselissa säilyäkseen kuolemasta nälkään, samalla kun Montaignen isä olisi antanut miten paljon rahaa tahansa saadakseen sellaisen kasvattajan pojalleen ja kun Castalio olisi varmaankin mielellään ryhtynyt sellaiseen toimeen sangen kohtuullisilla ehdoilla; mutta siitä ei tullut mitään, koska ei kumpikaan tiennyt toisestaan[76].

§ 92. Jos teidän onkin vaikeata tavata sellaista kasvattajaa, jollaista me haluamme, niin älkää sitä kummastelko. Minä voin vain sanoa: älkää säästäkö vaivaa ja kulunkeja sellaisen saadaksenne. Kaikkihan on saavutettavissa vain tätä tietä, ja minä uskallan vakuuttaa teille, että jos tavoitatte hyvän kasvattajan, ette tule koskaan kustannuksianne katumaan, vaan aina tuntemaan tyydytystä siitä ajatuksesta, että se oli parhaiten sijoitettua rahaa mitä voi kuvitella. Mutta varokaa ottamasta ketään ystävienne ehdotuksesta tai armeliaisuuden takia tai edes monien suositusten perustalla. Niin, jos te teette niinkuin teidän tulisi tehdä, ei kohtuullisen[77] miehen maine eikä melkoinen oppineisuus (kaikkea tätähän tavallisesti vaaditaan kotiopettajalta) riitä vastaamaan teidän tarkoitustanne. Olkaa tässä valinnassa yhtä tarkka kuin olisitte valitessanne vaimoa pojallenne, sillä teidän ei tule luulla sitä vain kokeiluksi eikä arvella sitä voitavan vaihtaa jäljestäpäin, siitä kun koituisi suurta haittaa itsellenne ja vielä suurempaa pojallenne. Kun minä lähemmin ajattelen sitä arastelua ja varovaisuutta, minkä tässä asetan tiellenne, tuntunee ehkä siltä, kuin neuvoisin minä teille sellaista, mitä kyllä toivoisin tavoiteltavan, mutta en todellisuudessa saavutettavan. Mutta ken ottaa harkitakseen, kuinka kaukana oikein hoidettu kasvattajan toimi käy yleiseltä valtatieltä ja kuinka etäisiä sille ovat niidenkin ajatukset, jotka aikovat antautua tähän tehtävään, hän on ehkä samaa mieltä minun kanssani siitä, että täysin soveliasta henkilöä kasvattamaan ja kehittämään nuoren säätyläisen sielua ja sydäntä ei ole joka paikasta löydettävissä, ja että tavallista suurempaa huolellisuutta on noudatettava hänen valinnassaan, ell'ei tahdota luopua tavoitellusta päämäärästä.

§ 93. Kohtuullisen ja oppineen miehen ominaisuuksia vaatii jokainen kasvattajalta, kuten ylempänä jo huomautin. Sen arvellaan yleisesti riittävän, ja siinä onkin kaikki, mihin vanhemmat tavallisesti kiinnittävät huomiota, mutta kun sellainen mies on vuodattanut oppilaansa päähän kaiken sen latinan ja logiikan, minkä hän oli tuonut mukanaan yliopistosta, niin tekeekö tämä varustelu hänestä hienon herrasmiehen? Tai voidaanko odottaa, että lapsi olisi paremmin kasvatettu, että hän omistaisi suuremman taidon maailmassa liikkumiseen ja että hänellä olisi parempi käsitys todellisen hyveen ja jalomielisyyden alkeista ja perustuksista kuin hänen nuorella opettajallaan?

Jotta säätyläisnuorukaista voitaisiin kehittää niin, kuin häntä pitäisi kehittää, on välttämätöntä, että hänen opettajansa on itse hyvin kasvatettu, että hän ymmärtää sovittaa eri käyttäytymistavat ja kohteliaisuusmuodot aina vaihtelevien henkilöiden, aikojen ja paikkojen mukaan ja että hän osaa saada hoidokkinsakin, mikäli tämän ikä vaatii, niitä herkeämättä noudattamaan. Se on taito, jota ei opita eikä opeteta kirjoista. Vain hyvä seura ja terävä huomiokyky voivat yhtyneinä sen opettaa. Räätäli voi tehdä hänen vaatteensa muodikkaiksi ja tanssimestari voi siloitella hänen liikkeitänsä; mutta ei kumpainenkaan näistä seikoista, vaikka ne miestä somistavatkin, tee vielä hyvin kasvatettua säätyläistä: ei, vaikka hänellä olisi vielä oppiakin päällisiksi, sillä oppi, ell'ei sitä käytetä hyvin, tekee hänet vain sitä hävyttömämmäksi ja sietämättömämmäksi seurassa. Vasta sivistynyt käytös antaa kaikille hänen muille hyville ominaisuuksilleen niiden lopullisen loiston ja tekee ne hänelle hyödyllisiksi, hankkimalla hänelle kaikkien niiden kunnioituksen ja myötätuntoisuuden, joiden kanssa hän joutuu tekemisiin. Ilman moitteetonta käytöstapaa saavat hänen muut etunsa hänet näyttämään vain ylpeältä, itserakkaalta, turhamaiselta tai typerältä.

Rohkeus muuttuu huonosti kasvatetussa miehessä raakuudeksi, eikä se jääkään keneltäkään huomaamatta; oppineisuus vaihtuu rikkiviisaudeksi; älykkäisyys saa narrimaisuuden leiman; yksinkertaisuus muuttuu moukkamaisuudeksi ja hyväntahtoisuus nöyristelemiseksi. Eikä hänessä ole ainoatakaan hyvää ominaisuutta, jota kasvatuksen puute ei vääntäisi ja rumentaisi hänen vahingokseen. Niin, hyve ja lahjakkaisuus, vaikka niille myönnetäänkin niille kuuluva kiitos, eivät kuitenkaan riitä hankkimaan miehelle hyvää vastaanottoa ja tekemään häntä tervetulleeksi kaikkialla, minne hän meneekin. Ei kukaan tyydy valmistamattomiin timantteihin eikä kanna niitä, mikäli hän haluaa esiintyä edukseen. Vasta kun ne on hiottu ja äärretty, näyttävät ne komeilta. Hyvät ominaisuudet ovat hengen paras rikkaus, mutta vasta moitteeton esiintymistapa saa ne loistamaan oikeassa valossa, ja ken tahtoo miellyttää, hänen täytyy luoda käytökseensä sekä kauneutta että voimaa. Luotettavuus, niin, jopa hyödyllisyyskään eivät riitä: kaikessa toiminnassamme ilmenevä sirous ja sulous vasta tekevät esiintymisemme miellyttäväksi ja kauniiksi. Ja useimmissa tapauksissa on suoritustapa tärkeämpi kuin itse suoritus, ja juuri siitä riippuu se tyytyväisyys tai vastenmielisyys, minkä se saa osakseen. Tämä taito ei ole ainoastaan hatun nostamisessa eikä kohteliaisuuksien latelemisessa, vaan soveliaassa, vapaassa, aina henkilöiden ja tilaisuuden mukaan sovitetussa kielen, katseiden, eleiden, asentojen, paikan y.m.s. valinnassa; sitä voidaan oppia sentähden vain käytännön ja tottumuksen avulla, ja vaikka se onkin pienten lasten kykyjen ulottumattomissa, eikä heitä siis pidäkään sillä kiusata, niin on säätyläisnuorukaisen kuitenkin parasta alottaa sen harjoitteleminen ja päästä siinä jo melkoisiin tuloksiin vielä ollessaan kotiopettajan hoteissa ja ennenkuin hän astuu maailmaan omin jaloin, sillä silloin on tavallisesti liian myöhäistä toivoa parannusta erinäisiin pikku seikoista johtuviin, sopimattomiin tottumuksiin. Sillä käytös ei ole vielä sellainen kuin sen pitäisi olla, ennenkuin se muuttuu luonnolliseksi joka kohdaltaan, niin että se taitavan soittajan sormien tavoin aina tapaa oikean, sointuisan säveleen ilman huoltaja miettimistä. Jos seurassa jonkun mieli koko ajan tuskallisesti valvoo sitä tai tätä puolta hänen käytöksessään, niin ei tämä siitä suinkaan parane, vaan näyttää päinvastoin pakotetulta, jäykältä ja kömpelöltä.

Sitäpaitsi on tämä osa kasvatuksesta mitä välttämättömimmin jätettävä kotiopettajan huollettavaksi ja johdettavaksi siitä syystä, että vaikka erehdykset hyviä tapoja vastaan kaikkein ensinnä pistävätkin muiden silmiin, niin niistä kuitenkin kaikkein viimeiseksi meille puhutaan; ei suinkaan niin, ett'ei maailman ilkeys olisi kylliksi kärkäs niistä juoruamaan, vaan se tapahtuu aina niin, ett'ei se, jonka tulisi hyötyä lähimmäistensä tuomiosta ja parantua heidän arvostelustaan, kuule kumpaakaan. Ja itse asiassa onkin tässä niin arkaluontoinen kohta sekaannuttavaksi, että nekin, jotka ovat ystäviämme ja jotka toivoisivat sen tai tämän seikan korjautuvan, rohkenevat tuskin koskaan siihen kajota ja julistaa rakastamilleen henkilöille, että nämä ovat tehneet itsensä vikapäiksi siihen ja siihen rikkomukseen hyviä tapoja vastaan. Muissa suhteissa tapahtuneista erehdyksistä voi usein kohteliaisuuden lakeja loukkaamatta huomauttaa toista, eikä osoita lainkaan sopivan käytöksen eikä ystävyyden puutetta, jos ojentaakin häntä toisissa hakauksissa; mutta kohteliaisuus itse ei salli kenenkään koskettavan tätä kohtaa tai viittaavan toiselle, että tämä on joutunut syylliseksi kohteliaisuuden ja hyvien tapojen puutteeseen. Sellaisen ilmoituksen voi tehdä vain henkilö, jolla on arvovaltaa meidän suhteemme, ja silloinkin saattaa se tuntua varsin raskaalta ja katkeralta täysikasvuisesta miehestä; ja vaikka se esitettäisiin kuinka lievässä muodossa tahansa, on sitä kuitenkin vaikea niellä jokaisen, joka on vähänkin elänyt maailmassa mukana. Sentähden onkin kasvattajan välttämättömästi tehtävä tämä seikka suurimman huolensa esineeksi, niin että hänen velvollisuutenaan on opettaa hoidokilleen kaikessa esiintymisessä ilmenevää, tavaksi muuttunutta siroutta ja kohteliaisuutta niin paljon kuin mahdollista, ennenkuin tämä joutuu pois hänen hoteistaan, niin ett'ei tämä tarvitse ohjausta tässä kohdassa silloin, kun ei hänellä ole enään aikaa eikä halua ottaa sitä vastaan ja kun hänellä ei ole enää ketään, joka sitä hänelle antaisi. Opettajan tulisi siis ensi sijassa olla tavoiltaan ja käytökseltään hyvin kasvatettu, ja säätyläisnuorukainen, joka saa kasvattajaltaan vain tämän ainoankin oivallisen ominaisuuden, lähtee ulos maailmaan varsin edullisesti varustettuna ja huomaa piankin, että tämä yksikin avu tasoittaa hänelle tien paremmin, hankkii hänelle enemmän ystäviä ja vie hänet pitemmälle maailmassa kuin kaikki ne työläät sanat tai kaikki se asiallinen oppi, mitä hän on saanut vapaista taiteista tai kasvattajansa oppineesta yleistiedosta[78]: ei suinkaan niin ymmärtäen, että niitä olisi lyötävä laimin, niitä vain ei olisi millään keinoin pantava etusijaan eikä sallittava niiden työntää kokonaan syrjään tuota toista opinhaaraa.

§ 94. Sen lisäksi että hänellä on sivistynyt käytös, tulisi kasvattajan tuntea hyvin maailma, sen ajan tavat, makusuunnat, hullutukset, petokset, virheet, johon kohtalo on hänet viskannut, ja erittäinkin sen maan, missä hän elää. Niitä tulisi hänen kyetä paljastamaan hoidokilleen niin pian kuin tämä hänen mielestään on siihen tarpeeksi kypsä; hänen tulisi opettaa tätä tuntemaan ihmisiä ja heidän luonteitaan, riistää heiltä naamus, jolla heidän erilainen yhteiskunnallinen asemansa ja ulkonainen esiintymisensä heidät verhoaa, ja saada kasvattinsa huomaamaan, mitä on tuollaisen ulkokuoren pohjalla, niin ett'ei hän, kuten kokemattomat nuorukaiset ovat taipuvaisia tekemään, ell'ei heidän silmiänsä ole avattu, pidä jotakin seikkaa aivan toisena, tuomitse näön mukaan eikä anna ulkokultaisuuden, siron, mairittelevan käytöksen tai ylen avuliaan huomaavaisuuden pettää itseään. Kasvattajan tulisi opettaa hoidokkiaan arvaamaan ja varomaan niiden ihmisten tarkoituksia, joiden kanssa hän joutuu tekemisiin, osoittamatta kuitenkaan joko liiallista epäluuloa tai liiallista luottavaisuutta; aina sen mukaan, taipuuko nuori mies luonnostaan enemmän siihen tai tähän suuntaan, tulee opettajan neuvoa häntä ja opastaa toiselle tielle. Hänen tulisi totuttaa häntä langettamaan, mikäli se on mahdollista, oikea tuomio ihmisistä niiden merkkien mukaan, jotka ovat paraiten omiansa osoittamaan, mitä he ovat, ja jotka päästävät toisen katsahtamaan heidän sisimpäänsä; ihmisten todellinen olemus näyttäytyy usein kaikenlaisissa pikku seikoissa, etenkin silloin, kun he eivät ole yleisen huomion esineinä tai muutoin varuillaan. Hänen tulisi tutustuttaa oppilaansa maailman todellisiin olosuhteisiin ja saada hänet sille kannalle, ett'ei hän pidä ketään parempana eikä pahempana, viisaampana eikä typerämpänä, kuin tämä itse asiassa on. Siten kehittyy hän varmoin, huomaamattomin astein pojasta mieheksi, mikä on vaarallisin askel koko elämänkulussa. Tätä kohtaa on siis pidettävä huolellisesti silmällä ja autettava nuorta miestä kaikella varovaisuudella sen yli, eikä suinkaan, kuten nykyään tavallisesti tehdään, otettava kasvattajansa hoteista ja heitettävä yht'äkkiä maailmaan oman johtonsa nojaan, mikä ei voi olla syöksemättä häntä ilmeiseen pikaisen turmeltumisen vaaraan, koska niin tavattoman usein nähdään esimerkkejä siitä, kuinka nuoret miehet ovat vajonneet suureen kevytmielisyyteen, vallattomuuteen ja irstaisuuteen heti, kun ovat päässeet ankaran ja kireän kasvatuksen kynsistä; siihen luulen minä pääasiallisimpana syynä olevan väärän menettelytavan juuri tässä kohdassa, sillä kun heitä on kasvatettu perinpohjaisessa tietämättömyydessä siitä, mitä maailma todellisuudessa on, ja kun he sen keskuuteen jouduttuaan huomaavatkin sen aivan toisenlaiseksi kuin mitä heille siitä opetettiin ja mitä he itse siitä kuvittelivat, saavat toisenlaiset opettajat, joita he ehdottomasti tapaavat, heidät helposti vakuutetuiksi, että kuri, jonka alaisina heitä pidettiin, ja saarnat, joita heille tarittiin, olivat vain kasvatuksen muodollisuuksia ja lapsuuden kahleita, mutta että miehelle kuuluva vapaus käskee heitä innokkain mielin ja perinpohjin nauttimaan kaikesta, mikä oli heiltä tähän asti kielletty. He näyttävät kokemattomalle nuorukaiselle maailmaa, joka on täynnä tällaisia hienoja, loistavia esimerkkejä, ja hänen silmänsä huikenevat piankin. Nuori herramme, joka ei suinkaan halua olla käymättä miehestä yhtä hyvin kuin kuka tahansa hänen ikäisistään keikareista, heittäytyy suinpäin kaikkiin säännöttömyyksiin, mitä hän näkee kaikkein nurjimpien harjoittavan; ja niin hän tavoittelee kunniaa ja miehuuden mainetta viskaamalla luotaan sen kainouden ja kohtuullisuuden, mihin häntä oli siihen asti kasvatettu, ja luulee ensi kertaa maailmaan astuessaan näyttävän komealta, kun hän kunnostautuu rikkomalla kaikkia niitä hyveen sääntöjä, joita hänen opettajansa hänelle aikaisemmin tyrkytti.