Maailman esittäminen sellaisena, kuin se todellisuudessa on, ennenkuin nuorukainen siihen täydelleen joutuu, on minun nähdäkseni paraita keinoja tämän epäkohdan korjaamiseksi. Hänelle pitäisi vähitellen tehdä selkoa kaikista muodinmukaisista paheista, ja häntä tulisi varoittaa niiden tempuista ja tarkoitusperistä, jotka aikovat ottaa hänen turmelemisensa tehtäväkseen. Hänelle pitäisi osoittaa ne juonet, joita he käyttävät, ja ansat, joita he virittävät, ja silloin tällöin asettaa hänen eteensä järisyttäväksi tai naurettavaksi esimerkiksi ne, jotka sillä tavalla syöksyvät turmioonsa tai ovat jo syöksyneet. Meidän aikanamme ei ole suinkaan puutetta sellaisista näyistä, joista olisi tehtävä hänelle ikäänkuin merimerkkejä, niin että tällä tavalla tuhoutuneiden toivorikkaiden nuorten miesten häpeä, sairaus, köyhyys ja kurjuus saisivat hänet varovaiseksi ja pakottaisivat hänet huomaamaan, kuinka nekin yhtyvät halveksimaan ja hylkäämään täten onnettomuuteensa syöksyneitä, jotka ystävyyttä ja kunnioitusta teeskennellen heidät siihen tilaan saattoivat ja jotka muiden mukana rosvosivat heidän omaisuuttansa silloin, kun he luisuivat kohti perikatoansa; niin että hän oivaltaisi, ennenkuin saa ostaa sen opin liian kalliilla kokemuksella, että ne, jotka kieltävät häntä seuraamasta oman järkensä neuvoa ja niitä viisaita ohjeita, mitä hänen kasvattajansa on hänelle antanut, koska ei muka tule antaa toisen hallita itseänsä, tekevät sen vain siksi, että pääsisivät itse hallitsemaan häntä, samoin kuin he uskottelevat hänelle, että hän toimii miehen tavoin oman päänsä mukaan, seuraa omaa johtoansa ja noudattaa vain omaa mielitekoansa, vaikka hän itse asiassa onkin vain täydellinen lapsi, jota he viettelevät sellaisiin paheisiin, mitkä parhaiten vastaavat heidän tarkoituksiansa. Tätä tietoa pitäisi kasvattajan kaikissa tilaisuuksissa hänelle teroittaa ja kaikin keinoin koettaa saada häntä sitä ymmärtämään ja lopulta se täydelleen omaksumaan.
Minä tiedän kyllä usein sanottavan, että jos paljastaa nuorelle miehelle hänen aikansa paheet, on se samaa kuin opettaa ne hänelle suorastaan. Tämä on osaksi totta, sen myönnän, riippuen siitä, miten se tehdään, ja sentähden kysytäänkin siinä ymmärtäväistä, lahjakasta miestä, joka tuntee maailman ja osaa arvostella hoidokkinsa luonnetta, taipumuksia ja heikkoja puolia. Ja lisäksi on muistettava, ett'ei nykyään ole enää mahdollista (jos ehkä ennen olikin) estää nuorta miestä paheisiin vajoamasta pitämällä häntä täydellisessä tietämättömyydessä niistä, ell'ei tahdota sulkea häntä koko elämänsä ajaksi johonkin salakammioon ja estää häntä pääsemästä ihmisten seuraan. Mitä kauvemmin hän on saanut olla näin silmät sidottuina, sitä huonommin näkee hän kirkkaaseen päivänvaloon tullessaan ja sitä varmemmin joutuu hän omien intohimojensa ja muiden viekkauden saaliiksi. Ja ijästään huolimatta lapseksi jäänyt nuorukainen saa olla varma siitä, että kun hän ilmestyy ensi kerran maailmaan vakavan kömpelönä kuin seiniläspiilostaan lähtenyt pöllö[79], vetää hän kaikkien kaupungin siipiniekkain silmät ja piipityksen ja kirkunan puoleensa, eikä niiden joukosta suinkaan puutu muutamia petolintuja, jotka heti paikalla alkavat kierrellä hänen kimppuunsa.
Ainoa suoja maailmaa vastaan on sen perinpohjainen tunteminen, ja siihen olisi säätyläisnuorukaista johdatettava vähitellen ja sikäli kuin hän voi sen sulattaa, mitä aikaisemmin, sitä parempi, kunhan hänellä vain on joku luotettava ja taitava henkilö oppaanaan. Avatkaa hänelle hiljalleen maailman näyttämö, kuljettakaa häntä sillä askel askeleelta ja osoittakaa hänelle kaikki ne vaarat, jotka uhkaavat häntä ihmisten puolelta, aina näiden erilaisten arvoasteiden, luonteiden, pyrkimysten ja seurapiirien mukaan. Häntä pitää valmistaa siihen, että toiset häntä loukkaavat ja toiset hellivät; hänelle tulee neuvoa, kutka mahdollisesti vastustavat häntä, kutka johtavat hänet harhaan, kutka valmistavat hänen turmiotansa ja kutka ovat hänelle avuksi. Hänelle tulee opettaa, miten hän voi kunkin tuntea ja eroittaa, milloin hänen on annettava heidän nähdä ja milloin taas hänen on peitettävä se tieto, minkä hän on saanut heistä ja heidän tarkoitusperistään ja puuhistaan. Ja jos hän olisi liian kärkäs luottamaan omaan voimaansa ja taitoonsa, ei silloin tällöin sattuneen erehdyksen hämminki ja pula, mikäli tuo erehdys ei koske hänen viattomuuteensa, terveyteensä ja hyvään maineeseensa, liene niinkään huono keino opettaa hänelle suurempaa varovaisuutta.
Tähän vaaditaan, sen myönnän, suuri määrä viisautta, eikä se olekaan pintapuolisella ajattelulla eikä suurella lukeneisuudella hankittavissa, vaan on se tuloksena sellaisen miehen kokemuksista ja huomioista, joka on elänyt maailmassa silmät auki ja seurustellut kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ja sentähden pidänkin erinomaisen tärkeänä sen opettamista nuorelle miehelle kaikissa esiintyvissä tilaisuuksissa, niin ett'ei hän olisi omin neuvoin ulapalle jouduttuaan merenkulkijan kaltainen, jolla ei ole mittanuoraa, kompassia eikä karttaa, vaan että hänellä olisi jo edeltäpäin jonkunlaista aavistusta kareista ja matalikoista, merivirroista ja liikkuvista hiekkasärkistä ja purren ohjaamisesta, sillä hukkuisihan hän muutoin, ennenkuin kokemus ennättäisi opettaa hänelle kaiken tuon. Ken ei luule tätä tärkeämmäksi pojalleen ja katso sen tekevän opettajaa välttämättömämmäksi kuin kielet ja oppineet tieteet, hän unohtaa, kuinka paljon hyödyllisempää on osata oikein arvostella ihmisiä ja hoitaa asioitansa viisaasti heidän keskuudessaan kuin puhua kreikkaa ja latinaa tai tehdä johtopäätöksiä in modo et figura[80] tai ahtaa päähänsä kaikkia luonnonfilosofian[81] ja metafysiikan hämäriä mietiskelyjä, niin, jopa on se hyödyllisempää kuin tuntea perinpohjin kreikkalaiset ja roomalaiset kirjailijat, vaikka tämä tieto onkin arvokkaampaa sivistyneelle miehelle kuin pyrkiminen hyväksi peripateetikoksi tai kartesiolaiseksi[82], koska nuo vanhat kirjailijat ovat niin oivallisesti tutkineet ja kuvanneet ihmissukua ja koska he valaisevat paraiten juuri tätä tietämisen alaa. Ken matkustelee Aasian itäosissa[83], tapaa siellä kunnollisia ja miellyttäviä ihmisiä, jotka eivät tiedä niistä mitään; mutta ilman hyvettä, maailmantuntemusta ja kohteliasta käytöstä[84] ei täydellistä ja kaikin puolin kunnioitettavaa miestä ole mistään löydettävissä.
Suuri osa sitä tietoa, jota nykyään muodinmukaisena jaetaan Europan kouluissa ja joka tavallisesti sisältyy kasvatuksen piiriin, on sellaista, että säätyläisnuorukainen voi melkoisessa määrin jäädä siitä kokonaan osattomaksi ilman suurtakaan häpeätä itselleen tai ilman erikoisempaa haittaa asioilleen. Mutta harkitseva järki ja moitteeton käytös ovat tarpeellisia kaikissa elämän vaiheissa ja tiloissa, ja useimmat nuoret miehet joutuvat kärsimään niiden puutteesta ja astuvat maailmaan hiomattomampina ja kömpelömpinä kuin heidän pitäisi, juuri siitä syystä, että näitä ominaisuuksia, joita olisi ennen kaikkia muita välttämätöntä teroittaa ja jotka eniten tarvitsevat opettajan apua ja ohjausta, lyödään yleensä laimin ja pidetään kasvattajan tehtävien joutavimpana osana, mikäli niitä lasketaan kasvattajan tehtäviin laisinkaan. Latina ja kaikenlainen kirjatieto ovat yksinään äänessä, ja pääpaino pannaan säätyläisen edistymiselle asioissa, joista ei suurimmalla osalla ole mitään tekemistä hänen tulevan toimintansa kanssa, se kun vaatisi käytännöllisen elämän tuntemista, hänen arvoonsa soveltuvaa käytöstä ja hänen asemansa mukaista ansiokasta ja hyödyllistä uurastusta isänmaan hyväksi. Jos tästä puuhasta säästetyt hetket tai halu täydentää tietojaan jollakin erikoisella alalla, johon hänen kasvattajansa ennätti hänet vain päällisin puolin tutustuttaa, saavat hänet harrastamaan opintoja, niin avaavat hänen aikaisemmin hankkimansa ensimmäiset alkeet hänelle tarpeeksi tietä, niin että hänen oma innostuksensa voi viedä hänet niin pitkälle, kuin hänen mielensä tekee tai kuin hänen lahjansa sallivat. Tai jos hän arvelee säästävänsä aikaa ja vaivaa, jos opettajan käsi on häntä avustamassa erinäisissä vaikeissa kohdissa, ottakoon hän silloin niihin täydellisesti perehtyneen miehen tai valitkoon yleensä sellaisen henkilön, jonka hän luulee sopivimmaksi tarkoitukseensa. Mutta kasvatin opastamiseen jossakin tiedon haarassa niin pitkälle, kuin on tarpeellista nuorelle miehelle hänen opintojensa tavalliseen kulkuun nähden, riittää tavallisen opettajan tavallinen taito. Eikä ole suinkaan välttämätöntä hänen kehittyä täydelliseksi oppineeksi tai saavuttaa täydellisiä tietoja kaikissa sellaisissa opinhaaroissa, joista nuoren säätyläisen on parasta hankkia itselleen vain jonkunlainen käsitys yleiskatsauksen tai lyhyen selonteon muodossa. Jos hän haluaisi tunkeutua niihin syvemmältä, täytyy hänen tehdä se myöhemmin omien lahjojensa ja oman ahkeruutensa avulla, sillä ei ole kukaan vielä mennyt pitkälle tiedoissa tai saavuttanut huomiota tällä tai tuolla opin alalla kasvattajansa kurittamana ja pakottamana.
Kasvattajan tärkeimpänä tehtävänä on hioa hoidokkinsa käytöstä ja kehittää hänen henkeään, istuttaa häneen hyviä tottumuksia ja hyveen ja viisauden periaatteita, opettaa häntä vähitellen näkemään ihmisiä oikeassa valossa, opastaa häntä rakastamaan ja jäljittelemään kaikkea, mikä on erinomaista ja ylistettävää, ja sen seuraamisella hankkia hänelle tarmoa, toimeliaisuutta ja intoa. Opinnot, joihin häntä johdetaan, ovat vain ikäänkuin hänen henkisten kykyjensä harjoittelua ja hänen aikansa askarruttamista, jotta hän ei vajoaisi laiskuuteen ja vetelehtimiseen, jotta hän oppisi ahkeruutta, tottuisi näkemään vaivaa ja saisi jonkunlaisen käsityksen siitä, mitä hänen oman uutteruutensa on sitten täydentäminen. Sillä kuka odottaa, että säätyläisnuorukaisesta kehittyisi kasvattajan johdossa täydellinen tutkija, puhuja tai ajattelija, että hän perehtyisi täydellisesti metafysiikkaan, luonnonfilosofiaan tai matematiikkaan, tai että hän olisi mestari historiassa ja ajantiedossa? Vaikka hänelle onkin opetettava hiukan kutakin, niin on se vain ikäänkuin oven avaamista, jotta hän saisi katsahtaa sisään huoneeseen ja tutustua siihen alustavasti, kuitenkaan jäämättä siihen asumaan. Ja sellaista opettajaa olisikin ankarasti moitittava, joka kiusaisi hoidokkiaan liian kauvan niillä tai ohjaisi häntä niissä liian pitkälle. Mutta sivistyneiden tapojen harrastusta, maailmantuntemusta, hyvettä, uutteruutta ja tahrattoman nimen rakkautta ei hänellä voi olla liiaksi, ja jos hänellä on nämä ominaisuudet, voi hän piankin hankkia kaikkea muuta, mitä hän suinkin tarvitsee tai haluaa.
Ja kun ei voida toivoa hänellä olevan aikaa ja voimia oppia kaikkea, täytyy paraiten harrastaa sitä, mikä on ensi sijassa tarpeellista, ja kiinnittää suurinta huomiota siihen, mistä hänelle lähtee eniten ja monipuolisinta hyötyä maailmassa.
Seneca valittaa asian päinvastaista järjestelyä omana aikanaan[85], ja kuitenkaan ei hänen päivinään vilissyt läheskään niin paljon Burgursdiciuksia ja Scheiblereita[86] kuin nykyään Mitäpä olisi hän ajatellut, jos hän olisi elänyt meidän päivinämme, jolloin kasvattajat pitävät arvokkaimpana tehtävänään täyttää oppilaidensa lukukammiot ja päät heidänlaistensa kirjailijain teoksilla? Hänellä olisi ollut paljon enemmän syytä sanoa niinkuin hän sanoo: Non vitae, sed scholae discimus, me emme opi elämään, vaan väittelemään, ja meidän kasvatuksemme tekee meidät sopivammiksi yliopistoon kuin maailmaan. Mutta sehän ei olekaan mikään ihme, kun ne, jotka muodin määräävät, sovittavat sen sen mukaan, mitä heillä itsellään on, eivätkä suinkaan sen mukaan, mitä heidän hoidokkinsa tarvitsevat. Ja kun tämä tai tuo muoti on kerran päässyt valtaan, niin kenestä tuntuu kummalliselta, että se voittaa tässä yhtä hyvin kuin muissakin asioissa, ja että suurin osa niitä, joiden etujen mukaista on kerkeästi alistua sen käskettäviksi, on heti valmis huutamaan kerettiläisyyttä, kun joku siitä poikkeaa? Siitä huolimatta on sentään hämmästyttävää, että etevät, lahjakkaat miehet antavat totutun tavan ja sokean uskon johtaa itseään niin suuresti harhaan. Jos kysyttäisiin neuvoa järjeltä, käskisi se kuluttamaan heidän lastensa ajan sellaisten tietojen hankkimiseen, joista heille on hyötyä heidän miehiksi vartuttuaan, eikä suinkaan ahtamaan heidän päähänsä kaikenlaista rojua, josta suurin osa on sellaista, ett'eivät he tavallisesti ajattele sitä enää koko elämänsä aikana (ainakin on varmaa, ett'ei heidän tarvitse sitä enään ajatella); ja mitä siitä heidän mieleensä jää, on heille vain pelkäksi pahennukseksi. Tämä asia on niin tunnettu, että minä vetoan vanhempiin, jotka ovat kustantaneet nuorille perillisilleen moista opetusta, kysymällä, eivätkö heidän poikansa joutuisi maailmaan astuessaan naurun alaisiksi, jos heihin olisi jäänyt jotakin jälkeä sellaisesta rikkiviisaudesta, ja eikö sen pieninkin näyttäytyminen vähentäisi heidän arvoaan ja tuottaisi heille häpeää seurassa? Onpa se totisesti ihailtavaa oppia se, ja ansaitseepa sen tavoitteleminen hyvin kuulua kasvatukseen, kun ihmisten täytyy sitä silloin eniten hävetä, jolloin heidän parhaiten tulisi osoittaa lahjojaan ja sivistystään.
On olemassa toinenkin syy, jonka takia kasvattajan esiintymisen siroutta ja maailmantuntemusta olisi etupäässä pidettävä silmällä, ja se syy on, että lahjakas ja vuosiltaan kypsynyt mies osaa kyllä opastaa nuorukaista tarpeeksi pitkälle sellaisissakin tiedonhaaroissa, joista ei hänellä itsellään ole syvempää käsitystä[87]. Kirjat päästävät hänet tässä kohden pulasta ja hankkivat hänelle kylliksi tietoa ja etumatkaa hänen kyetäkseen johtamaan nuorta seuraajaansa, mutta sellainen mies ei koskaan kykene opastamaan toista maailmantuntemuksessa ja ennen kaikkea sivistyneessä käytöstavassa, joka on niissä itsekin vasta-alkaja.
Tällainen taito tulee hänellä olla omanaan, taito, jonka tottumus ja seurustelu ovat häneen istuttaneet ja jonka hän on saavuttanut pitkät ajat kehittämällä itseään sen mukaan, mitä hän on huomannut harjoitettavan ja sallittavan parhaissa piireissä. Ell'ei hänellä ole sitä omasta kohdastaan, ei hän voi sitä mistään lainatakaan hoidokkinsa tarpeiksi, tai jos hän löytäisikin oivallisia tätä asiaa pohtivia esityksiä kirjoista, jotka koskettelisivat seikkaperäisesti kaikkea, mitä englantilaisen säätyläisen käyttäytymiseen kuuluu, hävittäisi hänen huono esimerkkinsä, ell'ei hänellä itsellään olisi moitteettomia tapoja, hänen saarnojensa koko vaikutuksen, koska kerran on kenenkään mahdotonta tulla hienosti kasvatettuna sivistymättömästä, moukkamaisesta seurasta.