Ken kirjoittaa ja puhuu virheettömästi, hän tekee miellyttävän vaikutuksen ja hän saavuttaa aina suosiollista huomiota kaikella, mitä hän sanoneekin; ja kun kerran englantilaisen säätyläisen on joka käänteessä pakko käyttää englanninkieltä, niin olisi hänen myös juuri sitä kieltä etupäässä viljeltävä ja juuri siinä kielessä huolellisimmin sanontaansa siloiteltava ja kehitettävä. Jos ken puhuu tai kirjoittaa paremmin latinaa kuin englantia, voivat ihmiset kyllä hänestä puhua, mutta epäilemättä on hän ennen pitkää huomaava edullisemmaksi ilmaista ajatuksensa hyvin omalla kielellään, jota hän käyttää joka hetki, kuin saada osakseen muiden turhaa kehuntaa hyvin merkityksettömästä taidosta. Tätä seikkaa huomaan minä yleisesti lyötävän laimin ja hyvin vähän huolta pidettävän nuorten miesten kehittämisestä heidän omassa kielessään, niin että he ymmärtäisivät sen perin pohjin ja hallitsisivat sitä täydellisesti. Jos joku meistä osoittaa tavallista suurempaa taitoa tai puhtautta äidinkielensä käyttämisessä, johtuu se enemmän sattumasta tai hänen erikoisista taipumuksistaan tai jostakin muusta seikasta kuin hänen kasvatuksestaan tai hänen opettajansa huolenpidosta. Kreikalla ja latinalla ruokitun miehen arvolle ei sovi katsoa, millaista englantia hänen kasvattinsa puhuu tai kirjoittaa, vaikk'ei hänellä itselläänkään ole ehkä noista edellisistä kovin laajoja tietoja. Ne ovat oppineita kieliä, joita oppineiden miesten sopii yksinomaan harrastaa ja opettaa: englanti on sivistymättömän rahvaan kieli. Ja kuitenkin näemme, ett'ei eräiden naapuriemme valtioviisaus ole katsonut julkiselle huolenpidolle arvottomaksi edistää ja palkita maan kielen kehittämistä[164]. Kielen siloittelemista ja rikastuttamista ei siellä pidetä suinkaan minään vähäpätöisenä seikkana; sitä varten on perustettu seuroja ja apurahoja, ja maan asukkaiden keskuudessa on syntynyt suuri kilpailuja maineen tavoittelu virheettömästä kirjoittamisesta. Ja me näemmekin, mihin he ovat sillä tavalla päässeet ja kuinka lavealle he ovat levittäneet kielensä, joka oli ehkä kehnoin kieli koko tässä maanosassa, jos katsomme, millaisessa tilassa se oli muutamia harvoja hallituskausia sitten, olkoon se nykyään millainen tahansa. Roomalaisten suuret miehet harjoittivat joka päivä omaa kieltänsä, ja me tapaamme vieläkin historiallisissa kertomuksissa niiden puhujain nimet, jotka opettivat eräille heidän keisareilleen latinaa, vaikka se olikin heidän äidinkielensä[165].

Tiettävästi olivat kreikkalaiset vielä tarkempia kielensä suhteen. Kaikki muut kielet olivat heidän mielestään raakalaiskieliä, paitsi heidän omansa, eikä mitään vieraita kieliä näytä harrastetun eikä arvostetun tämän oppineen ja älykkään kansan keskuudessa, vaikka onkin epäilemätöntä, että he lainasivat oppinsa ja filosofiansa muualta.

Minä en puhu tässä suinkaan kreikkaa ja latinaa vastaan; minunkin nähdäkseni on niitä opiskeltava, ja latinaa tulisi jokaisen säätyläisen ainakin ymmärtää hyvin. Mutta mitä vieraita kieliä nuori mies harrastaneekin (ja mitä useampia hän tuntee, sitä parempi), niin kieli, jota hänen tulisi perinpohjin tutkia ja jolla hänen tulisi vaivaa karttamatta pyrkiä ilmaisemaan ajatuksensa sujuvasti, selvästi ja sirosti, on hänen äidinkielensä; ja siinä tarkoituksessa tulisi hänen joka päivä sitä harjoitella.

§ 190. Minun ymmärtääkseni ei luonnonfilosofiaa järkeen perustuvana tieteenä ole vielä olemassa, ja saattanenpa luulla olevan syytä sanoa, ett'emme me koskaan kykenekään tekemään siitä tiedettä[166]. Luonnon ilmiöt on keksinyt niin suuri viisaus, ja ne toimivat tavalla, joka on niin paljon meidän havaitsemismahdollisuuksiemme ja käsityskykymme yläpuolella, että me voimme tuskin milloinkaan sulkea niitä tieteen puitteisiin. Kun luonnonfilosofia on tieto olioiden perussyistä, ominaisuuksista ja toiminnasta, sellaisina kuin ne itsessään ovat, jakaantuu se minun nähdäkseni kahteen osaan, joista toinen käsittää henget erikoisolemuksineen ja ominaisuuksineen, ja toinen kappaleet. Edellinen osa jätetään tavallisesti metafysiikan[167] haltuun, mutta millä nimellä henkien tutkimista mainittaneenkin, minun luullakseni pitäisi sen käydä aineen ja kappalten tutkimisen edellä, ei suinkaan tieteenä, joka voidaan kaavaella erikoiseksi järjestelmäksi ja jota voidaan käsitellä tietämisen yleisten periaatteiden mukaisesti, vaan mielemme avartumuksena kohti oikeampaa ja täydellisempää käsitystä siitä henkimaailmasta, johon meitä johtavat sekä järki että jumalallinen ilmoitus. Ja kun selvimmät ja laajimmat tiedot, mitä meillä on muista hengistä kuin Jumalasta ja omasta sielustamme, on annettu meille taivaasta jumalallisella ilmoituksella, pitäisi minun mielestäni myöskin se opetus, jota ainakin nuorisolle niistä jaetaan, otettaman juuri tästä ilmoituksesta. Tässä tarkoituksessa, päättelen minä, olisi erinomaisen hyvä, jos nuorison luettavaksi laadittaisiin oivallinen raamatunhistoria; ja kun siihen kirjoitettaisiin kaikki asiat, mitkä sopivat siihen kirjoitettaviksi, oikeaan aikajärjestykseen, ja kun siitä jätettäisiin pois erinäisiä seikkoja, jotka kuuluvat ainoastaan kypsyneemmälle ijälle, vältettäisiin siten tuo hämminki, joka tavallisesti syntyy, jos sanaa luetaan valikoimatta, sellaisena kuin se nykyään esiintyy Raamatuissamme. Ja siten saavutettaisiin myöskin se etu, että sen säännöllinen lukeminen juurruttaisi lasten mieleen jonkunlaisen käsityksen hengistä ja uskon niihin, koska niillä on niin paljon tekemistä kaikissa tämän historian tapauksissa, mikä taas on hyvää valmistusta kappaleiden tutkimiseen. Sillä ilman tietoa hengistä ja ilman niiden olemassaolon myöntämistä on filosofiamme jäävä puutteelliseksi ja ontuvaksi eräältä pääasialliselta osaltaan, koska se sulkee tutkistelustaan täydellisimmän ja voimallisimman osan luomakuntaa[168].

§ 191. Minä luulisin myöskin olevan hyödyksi, että tästä raamatunhistoriasta laadittaisiin lyhyt ja selvä yhteenveto, joka sisältäisi tärkeimmät ja oleellisimmat kohdat siitä ja johon lapset saisivat perehtyä heti, kun he ovat oppineet lukemaan. Vaikka tämä antaisikin heille jo varhain jonkunlaisen aavistuksen hengistä, niin ei se ole kuitenkaan ristiriidassa sen kanssa, mitä olen ylempänä[169] sanonut, ett'en minä nimittäin soisi lapsia heidän nuorina ollessaan peloiteltavan hengistä puhumalla; sillä minä tarkoitin sitä seikkaa, ett'ei minun nähdäkseni ole lainkaan hyvä, että heidän herkkiin mieliinsä painuisi jo varhain vaikutelmia kummituksista, aaveista ja henki-ilmestyksistä, joilla heidän hoitajattarensa ja muu ympäristönsä niin kernaasti heitä peloittelevat, saadakseen heidät tottelemaan käskyjänsä, koska siitä koituu heille useinkin suurta haittaa kautta koko heidän elämänsä, se kun panee heidän mielensä alttiiksi arkuudelle, tuskallisille aavisteluille, heikkoudelle ja taikauskolle, ja koska tapahtuu niinikään usein, että he ulos maailmaan ja ihmisten seuraan tultuaan alkavat kyllästyä siihen ja hävetä sitä ja että he luulonsa mukaan täydellisen parannuksen tehdäkseen ja kerrassaan vapautuakseen taakasta, joka on heitä niin raskaasti painanut, heittävät menemään kaikki ajatukset hengistä ylipäänsä ja niin suistuvat toiseen, mutta pahempaan äärimmäisyyteen.

§ 192. Syyn, miksi minä toivoisin kaiken tämän käyvän kappaleiden tutkimisen edellä ja miksi minun nähdäkseni Raamatun opit olisivat ensin hyvin mieliin juurrutettavat, ennenkuin nuoria miehiä ohjataan luonnonfilosofian alalle, on se, että aine, jonka yhteydessä me kaikkine aisteinemme lakkaamatta olemme, valtaa mielen ja sysää syrjään kaikki muut oliot, paitsi aineen, niin helposti, ett'ei sellaisille periaatteille nojautuva ennakkoluulo useinkaan jätä enää mitään tilaa henkien tunnustamiselle eikä myönnä sellaisia kuin aineettomia olentoja löytyvänkään in rerum natura[170] vaikka onkin ilmeistä, ett'ei ainoatakaan suurta luonnonilmiötä voida selittää pelkän aineen ja liikkeen avulla, kuten esimerkiksi vain niin yleistä kuin painovoimaa, mitä minä pidän mahdottomana ratkaista minkään aineen luonnollisen vaikutuksen tai jonkun muun liikkeen lain avulla, vaan missä täytyy otaksua jonkun korkeamman olennon varman tahdon esiintyvän. Ja koska nyt ei voida vedenpaisumustakaan tyydyttävästi selittää muutoin kuin otaksumalla jotakin luonnon säännöllisestä kulusta poikkeavaa tapahtuneen, esitän minä harkittavaksi, eikö myönnytys, että Jumala muutti maan painokeskuksen joksikin ajaksi (mikä on yhtä helppoa ymmärtää kuin painovoima itsekin ja minkä on voinut hyvinkin aiheuttaa joku pieni meille tuntemattomien syiden vaihtuminen), ratkaise paljoa helpommin Noakin tulvan arvoitusta kuin mikään otaksuma, mitä on tähän asti keksitty sen selittämiseksi. Minä kuulen tähän tehtävän sen painavan huomautuksen, että siten olisi syntynyt vain osittainen vedenpaisumus. Mutta jos painokeskuksen muuttamiseen kerran myönnytään, ei ole enää lainkaan vaikeata käsittää, että jumalallinen voima saattoi myös varsin hyvin muuttaa painokeskuksen sopivan matkan päähän maan keskipisteestä ja panna sen kiertämään maata määrätyn ajan, minkä vuoksi vedenpaisumus tuli yleiseksi ja mikä myös minun nähdäkseni vastaa kaikkia vedenpaisumuksen ilmiöitä, sellaisina kuin Mooses ne on esittänyt, paljoa pakottomammin, kuin ne monet kömpelöt otaksumat, joihin on turvauduttu sen selittämiseksi. Mutta tässä ei ole paikka tällaisten todistelujen pohtimiseen, ja minä olenkin niihin tässä kajonnut vain sivumennen, osoittaakseni, kuinka välttämätöntä on käyttää muitakin apuneuvoja kuin pelkkää ainetta ja sen liikettä luonnon selittämisessä, mihin tiedot hengistä ja niiden voimasta sellaisina, kuin niitä tarjoaa Raamattu, jossa niin paljon on laskettu niiden vaikutuksesta johtuvaksi, saattavat olla sopivana valmistuksena, jättämällä otollisempaan aikaan tämän otaksuman perinpohjaisemman esityksen ja sen sovittamisen koko vedenpaisumuksen kulkuun ja kaikkiin vaikeuksiin, jotka voivat ilmetä Raamatun kuvaileman maailmantulvan historiassa.

§ 193. Mutta palatkaamme luonnonfilosofian tutkimiseen. Vaikka maailma onkin täynnä sen järjestelmiä, en kuitenkaan voi sanoa tuntevani ainoatakaan, jota voitaisiin opettaa nuorelle miehelle tieteenä, missä hän voisi uskoa saavuttavansa totuuden ja varmuuden, ja sitähän kuitenkin kaikki tieteet lupaavat. Minä en kuitenkaan tee tästä sitä johtopäätöstä, ett'ei niitä olisi ainoatakaan luettava. Tänä oppineena aikana on säätyläisen tarpeellista luoda pikainen katsaus muutamiin niistä, jotta hän voisi keskustella niistä seurassa; mutta onko nyt sitten annettava hänen käteensä Des Cartesn[171] järjestelmä nykyhetken muodikkaimpana, tai pidetäänkö paraana hankkia hänelle vain lyhyt yleissilmäys siitä ja erinäisistä muista, minun mielestäni ainakin on niitä luonnonfilosofian järjestelmiä, jotka ovat voittaneet mainetta tässä maanosassa, luettava, pikemminkin jotta oppisi tuntemaan eri koulujen otaksumat ja ymmärtämään niiden oppisanat ja esitystavan, kuin jotta saavuttaisi niiden avulla laajan, tieteellisen, tyydyttävän käsityksen luonnon ilmiöistä. Sen verran vain sanottakoon, että uudenaikaiset hiukkasopin kannattajat[172] puhuvat useimmista seikoista tajuttavammin kuin peripateetikot, joiden hallussa koulut olivat juuri ennen heitä. Ken haluaa katsahtaa taaksepäin ja tutustua muinaisajan kansojen erilaisiin mielipiteisiin, hän voi ottaa käteensä tri Cudworthin Henkisen maailmanjärjestelmän[173], missä tämä erinomaisen oppinut kirjailija on sellaisella tarkkuudella ja terävänäköisyydellä koonnut ja selittänyt kreikkalaisten filosofien mielipiteitä, että hänen teoksestaan voi paremmin kuin mistään muusta, mitä minä tunnen, päästä selville niistä periaatteista, joiden nojaan he rakensivat ja niistä tärkeimmistä otaksumista, jotka heitä eroittivat. Mutta minä en tahtoisi peloittaa ketään tutkimasta luontoa sillä syyllä, ett'ei sitä tietoa, mitä meillä siitä jo on tai mitä me mahdollisesti voimme siitä saada, voida muodostaa varsinaiseksi tieteeksi. Siinä esiintyy hyvin monta seikkaa, joiden tunteminen on hyvä, jopa välttämätönkin säätyläiselle, ja sangen monta muuta seikkaa, jotka runsaasti palkitsevat uteliaan tutkijan vaivat ilolla ja hyödyllä. Mutta nämä seikat ovat uskoakseni pikemminkin löydettävissä sellaisten kirjailijain teoksista, jotka ovat harrastaneet järkevien kokeiden ja havaintojen tekemistä, kuin sellaisten, jotka ovat rakennelleet pelkkiä älyperäisiä järjestelmiä[174]. Sellaiset kirjoitukset, kuten monet hra Boylen[175] ja muiden teokset, jotka ovat kirjoittaneet maanviljelyksestä, metsänhoidosta, puutarhanhoidosta ja muusta sentapaisesta, sopinevatkin sentähden säätyläiselle, kun hän on ensin pikimmältään tutustunut muutamiin niistä luonnonfilosofian järjestelmistä, jotka ovat saavuttaneet mainetta.

§ 194. Vaikka ne fysiikan järjestelmät, mitkä minä olen tavannut, ovatkin hyvin vähän omiansa kehoittamaan etsimään varmuutta ja tietoa tutkielmista, jotka pyytävät antaa meille luonnonfilosofisen kokonaisesityksen lähtien kappaleiden alkuperusteista yleensä, niin on kuitenkin verraton hra Newton näyttänyt, kuinka pitkälle erinäisiin luonnon osiin tosiasiain oikeuttamain periaatteiden mukaisesti sovitettu matematiikka voi viedä meidät muutamien käsittämättömän maailmankaikkeuden erikoisalueiden, jos saan niitä siten nimittää, tuntemisessa. Ja jos muut osaisivat antaa meille niin oivallisen ja selvän esityksen luonnon muista osista, kuin hän on antanut tästä meidän kiertotähtikunnastamme ja siinä havaittavista tärkeimmistä ilmiöistä ihastuttavassa kirjassaan Philosophiae Naturalis Principia Mathematica,[176] niin voisimme me ajan ollen toivoa saavamme oikeampaa ja varmempaa tietoa tämän hämmästyttävän koneiston erikoisista osista, kuin mitä olemme tähän asti voineet odottaa. Ja vaikka hyvin harvat ovatkin kylliksi perehtyneitä matematiikkaan ymmärtääkseen hänen todistelujaan, niin ansaitsee hänen kirjansa kuitenkin lukemisen, koska kaikkein tarkimmat matemaatikot, jotka ovat niitä tutkineet, myöntävät niiden arvon, ja koska se tarjoaa varsin paljon valaistusta ja nautintoa niille, jotka haluavat käsittää tämän meidän aurinkokuntamme suunnattomien ainejoukkojen liikkeitä, ominaisuuksia ja vaikutuksia ja jotka huolellisesti punnitsevat vain hänen päätelmiään, mitkä ovat kaikki luotettavia, täydellisesti todistettuja väitteitä.

§ 195. Tässä on lyhyesti esitettynä kaikki se, mitä minä olen ajatellut säätyläisnuorukaisen opinnoista; siinä suhteessa kummasteltaneen ehkä, että minä olen kokonaan syrjäyttänyt kreikankielen, koska kerran kreikkalaisten keskuudesta on etsittävä niin sanoaksemme kaiken sen opin lähde ja perustus, minkä me omistamme tässä maanosassa. Minä myönnän sen ja lisäänpä vielä, ett'ei kukaan voi käydä oppineesta miehestä, joka ei tunne kreikankieltä. Mutta minähän en suunnittelekaan tässä ammattioppineen kasvatusta, vaan säätyläisen, jolle kaikki tunnustavat maailman nykyisen menon vallitessa latinan ja ranskan tarpeellisiksi. Kun hän varttuu kerran mieheksi, voi hän silloin helposti opetella kreikkaa omin päin, jos hän haluaa ulottaa tutkimuksensa avarammalle ja luoda katsauksen kreikkalaiseen tieteeseen; mutta ellei hänellä ole siihen taipumusta, on hänen kasvattajan johdolla tapahtuva opiskelunsa siinä suhteessa turhaa touhua, koska hän hukkaa paljon aikaansa ja vaivaansa sellaiseen, minkä hän lyö laimin ja heittää sikseen heti, kun on päässyt omaan vapauteensa. Sillä kuinka moni sadasta, vieläpä itsensä oppineiden joukossa, säilyttää muistissaan kreikan, minkä sai mukaansa koulusta, tai kehittää taitonsa siinä niin pitkälle, että voi vapaasti lukea ja täydellisesti ymmärtää kreikkalaisia kirjailijoita?

Päättääksemme tämän säätyläisnuorukaisen opinnoita käsittelevän osan tulee hänen kasvattajansa muistaa, ett'ei hänen toimenaan ole niin paljon opettaa hänelle kaikkea, mikä on tiedettävissä, kuin herättää hänessä rakkautta ja kunnioitusta tietoa kohtaan ja neuvoa hänelle oikea tie tietojen hankkimiseen ja kartuttamiseen omin päin, silloin kun hänen mielensä niihin vetää.