[54] Viimeisten Stuartien hallitessa vallitsi englantilaisessa yhteiskunnassa tosiaankin suuri tapainturmelus ja kaiken säädyllisen ja hyveellisen halveksunta: puritaanien ankaran, joskus ehkä tekopyhänkin kurin alaisina paisuneet intohimot ja huonot taipumukset ottivat nyt kaikkien sulkujen kaaduttua oikeutensa sitä häikäilemättömämmin takaisin!
[55] The peccant Humours: vanhan fysiologian oppisana, joka on edustanut samansuuntaista käsityskantaa ja joutunut samankaltaisen kohtalon alaiseksi kuin the Spirits. Kts. lähemmin Valvoja, 1914, ss. 476-478.
[56] Tässä ja muissa Locken valituksissa ympäristön turmelevasta vaikutuksesta lienee olemassa ensimmäinen itu siihen Rousseaun Émilen eristysjärjestelmään, joka kasvattaa oppilasta kaukana kaikesta yhteydestä ulkomaailman kanssa.
[57] Rousseau sanoo ( Émile, II): "Älkää täyttäkö sen (lapsen) pyyntöjä sen vuoksi, että se pyytää, vaan sen vuoksi, että sillä on joku todellinen tarve."
[58] Näin kirjoittaessaan muisteli Locke omaa isäänsä, jota hän suuresti kunnioitti ja rakasti ja jonka kasvatustapaan hän oli myöhemmin erikoisesti ihastunut. Hyvälle ystävättärelleen rouva Mashamille kertoi hän isänsä olleen hyvin ankaran, hänen ollessaan pienenä, ja pitäneen häntä kunnioittavan matkan päässä kaikesta tuttavallisuudesta; mutta mitä enemmän poika kasvoi, sitä enemmän lauhtui isän ankaruus, kunnes heistä lopulta tuli mitä parhaimmat, uskollisimmat ja luottavaisimmat ystävät. Niinpä pyysi isä kerrankin juhlallisesti anteeksi "ystävältään", kun oli tullut eräässä vihanpuuskauksessa lyöneeksi poikaansa tämän lapsena ollessa.
[59] Muutoin samanlaisten olosuhteiden vallitessa.
[60] Their Spirits; vrt. muistutusta 45.
[61] §§ 48, 52.
[62] Kun Locke ei halua ohjata lapsia ruumiillisen kurituksen pelolla eikä mieluisten palkintojen houkutuksella, panee hän hiukan jesuiittakoulujen tapaan kaiken toivonsa kunnian ja häpeän tunteeseen. Hänen nähdäkseen ohjaavat näet nämä kaksi tunnetta täydelleen ja yksinomaan ihmisten toimia. Siitä kirjoittaa hän varsin kuvaavasti ranskalaiseen matkapäiväkirjaansa 12 p. jouluk. 1678 seuraavaa: "Päävaikutin, josta ihmisten teot johtuvat, pääsääntö, jonka mukaan he käyttäytyvät, ja päämäärä, johon he pyrkivät, näyttää olevan kunnia ja hyvä maine, ja mitä he hinnasta mistä tahansa haluavat välttää, on suurimmaksi osaksi häpeää ja halveksumista. Se saa huroonit ja muut Kanadan kansakunnat niin levollisesti kestämään kuvailemattomia kidutuksia. Se luo kauppiaat yhdessä maassa ja sotilaat toisessa. Se panee miehet harjoittamaan kaavamaista jumaluusoppia tässä maassa ja fysiikkaa ja matematiikkaa tuossa. Se muovailee naisten puvut ja määrää miesten kuosit ja pakottaa heidät kärsimään kaikkia niiden tuottamia haittoja. Se tekee miehistä juoppoja ja raittiita, varkaita ja rehellisiä ihmisiä, ja se saa rosvotkin olemaan toisilleen uskollisia. Se pitää yllä uskonnot ja estää valtiolliset puolueet hajoamasta. Pelko joutua niiden halveksumisen esineeksi, joiden parissa ihmiset elävät ja joiden kunnioitusta he tahtoisivat nauttia, siinä useimpain heidän tekojensa lähde ja tehoisin ohjaaja. Missä rikkautta pidetään arvossa, eivät konnamaisuus ja vääryys ole niinkään halveksittavia, sillä kun varallisuus on saavutettu, seuraa arvokin mukana; ja muutamissa maissahan kruunu aateloi veren. Missä valta ja sen väärä käyttäminen hankkii mainetta, käy kaikenlainen kierous, petturuus, väkivalta ja sorto, joka siihen johtaa, pelkästä viisaudesta ja kyvystä. Missä isänmaanrakkautta kunnioitetaan, siellä näemme kelpo roomalaisia; mutta kun pääseminen hovisuosikiksi oli ainoana muodinmukaisena pyrkimyksenä, näemme samojen kelpo roomalaisten muuttuneen imartelijoiksi ja ilmiantajiksi. Ken siis tahtoisi maailmaa hyvin hallita, hänen tulisi pikemminkin katsoa, millaisia tapoja ja muoteja hän synnyttää, kuin millaisia lakeja hän laatii, sillä saattaakseen jonkun seikan yleiseen käytäntöön, tarvitsee hänen liittää siihen vain kunniaa ja mainetta."
[63] Muistammehan, kuinka tärkeään asemaan Rousseau puolestaan kohotti tämän tilaisuuksien valmistamisen. (Vrt. esim. Émile, IV).