[64] Vrt. §§ 19, 59.
[65] Tähän kohtaan on Locke liittänyt lyhyen alahuomautuksen, ainoan, minkä hän, joka mielipiteensä mukaan ei koskaan etsi muiden tukea asioissa, mitkä selvä järkikin jo ratkaisee kyllin pätevästi, katsoi tarpeelliseksi:
"Kuinka suuressa määrin roomalaiset pitivät lasten kasvattamista vanhempain suoranaisena tehtävänä ja velvollisuutena, siitä kts. Suetonius: Augustus, § 64; Plutarkos: Vita Catonis Centoris (Sensori Caton Elämäkerta); Diodoros Sisilialainen: Kirja II, luku 3."
Suetonius kertoo viitatussa paikassa Augustuksesta, että hän itse opetti lapsiaan lukemaan ja kirjoittamaan, söi ja nukkui heidän kanssaan ja otti heidät aina mukaansa matkoille.
Plutarkos taas esittää laveamminkin Caton kasvatusmenettelyn: vain tärkeimmät julkiset asiat saivat hänet lähtemään poikansa luota leikkimästä hänen kanssaan, pesemästä häntä ja hoitamasta häntä kaikin tavoin. Myöhemmin opetti hän tälle kaikki tiedon alkeet, vaikka hänellä oli käytettävissään erinomainen opettajaorjakin, sillä hän ei tahtonut, että hänen poikansa olisi kiittäminen orjaa tiedoistaan ja joutuminen orjan kuritettavaksi, ell'ei osannut läksyjään. Sittemmin opetti isä pojalleen lait, sotaiset harjoitukset, uimisen taidon. Hän kirjoitti selvällä käsialalla suurten miesten elämäkertoja, jotta poika voisi pyrkiä heidän verroilleen, ja hän noudatti poikansa kuullen sellaista puheentapaa, kuin olisi hän keskustellut Vestan neitsyen kanssa.
Muutoin yleistää Locke nämä muutamat tapaukset liian pikaisesti, sillä tavallisesti uskoivat roomalaiset lastensa kasvattamisen kokonaan orjille, vieläpä valittaa samainen Plutarkos lasten kasvatuksesta kirjoittaessaan, että siihen toimeen pantiin kaikkein kehnoimmat orjat, juopot, veltot, hyödyttömät, jotka eivät mihinkään muuhun kyenneet.
Mitä taas Diodoros-viittaukseen tulee, näyttää se perustuvan täydelliseen erehdykseen, sillä mainitussa kohdassa puhutaan tosin kuningatar Semiramiin nuoruudesta, matta hänen, enempää kuin kenenkään muunkaan, kasvatuksesta ei ole etäisintäkään kysymystä. Kuten olemme huomanneet ja tulemme vasta huomaamaan, sattuu Lockelle tällaista viitteiden epätarkkuutta useamminkin.
[66] Kuten näkyy, tuomitsee siis Locke jyrkästi kaiken julkisen koulukasvatuksen ja tahtoo oppilaansa pidettäväksi aina vanhempain valvonnan alaisena: tulee tässäkin jälleen muistaa, että hän puhui aikansa ja maansa ylemmille säädyille, joilla oli varaa palkata lapsilleen erikoiset opettajat.
Rousseau seuraa häntä tässä suhteessa empimättä, kasvattaa Émileään eristetyssä yksinäisyydessä ja puhuu varsin pilkallisesti kouluista.
[67] Jotkut Locken selittäjät ovat nähneet tässä kohdassa viittauksen sen sodan tapahtumiin, jota Englanti kävi Ranskaa vastaan, joka päättyi 1697 Ryswickin rauhaan ja jonka huomattavimpia sattumia oli Beachy Headin meritappelu, missä Tourville löi pakosalle englantilais-hollantilaisen laivaston. Mutta kun suurin osa tätä kaunopuheista pykälää ja erikoisesti juuri tämä kohta puuttuu ensimmäisestä (1693:n) painoksesta, kun Beachy Headin tappio sattui jo heinäkuussa 1690 ja kun sen korvasi runsaasti La Hoguen voitto (toukokuussa 1692), ovat Locken mielessä luultavammin väikkyneet englantilaisten myöhäisemmät meritappiot, kuten esim. Lagoksen luona Portugalin etelärannalla (1693), j.n.e.