[77] A sober Man. Tätä "kohtuullisuutta" näyttiin Locken hurjastelevana, vallattomana aikana pidetyn tosiaankin sivistyneen miehen välttämättömänä ominaisuutena. Mutta ilmeisesti ei Locke tarkoita "kohtuullisuutta" vain sanan tavallisessa merkityksessä, vaan pikemminkin siinä mielessä, minkä Samuel Johnson sille antaa: "vapaa kaikista hallitsemattomista intohimoista".
[78] The Liberal Arts, his Tutor's learned Encyclopaedia. "Vapaat taiteet", artes liberales -nimellä mainittiin Roomassa niitä tietoja ja taitoja, jotka sopivat vapaalle miehelle, eroitukseksi orjan toimista. Myöhemmän kreikkalaisroomalaisen käsitystavan mukaan muodostivat ne korkeamman opetuksen täydellisen piirin ( egkuklios paideia = piirissä käyvä opetus, yleissivistys, yleistieto, mistä sitten on saatu tuo suurissa sivistyskielissä tavallinen sana Encyklopädie, encyclopédie, encyclopedia ). Vanhalla ja keskiajalla laskettiin niihin kuuluviksi nämä seitsemän opinhaaraa: grammatiikka (kielioppi), dialektiikka (todisteluoppi), retoriikka (puhetaito-oppi), aritmetiikka (laskuoppi), geometria (mittausoppi), musiikki (säveloppi) ja astronomia (tähtitiede). Kolme ensinmainittua muodosti trivium -, neljä viimeistä quadrivium -kurssin, joista etenkin trivium säilyi kauvan koulujen opetusaineena. Vielä Locken aikoinakin olivat "vapaat taiteet" eli "encyclopedia" laajoissa piireissä kaiken tiedon ja oppineisuuden mittana ja kuvastimena.
[79] With all the Gravity of his Ivy-Bush about him. Jatkaen edellisessä lauseessa alkamaansa kuvaa äkkiä kirkkaaseen päivänvaloon syöksyvästä ja näkönsä kadottavasta olennosta, ajattelee Locke tässä lauseessa pöllöä, joka, kuten tietty, mielellään asustaa seiniläs- eli murattipensaikoissa ja jota yleisesti pidetään tällaisen päivänvalossa sokenevan linnun perikuvana. Englanninkielessä merkitseekin lauseparsi " an owl in an ivy-bush " saamatonta, avuttoman kömpelöä ihmistä. Locke ei mainitse tekstissä pöllöä lainkaan, vain sen asuntopaikan, koska hän piti asiaa englantilaisille lukijoilleen muutoinkin ymmärrettävänä.
Nähtävästi puhuu Locke tässä omasta kokemuksestaan. Hänenhän tiedetään viettäneen koko aikaisemman nuoruutensa ajan maalla, ankaran, vaikka pohjimmaltaan kaikkea parasta tarkoittavan isän kasvattamana. Tullessaan Westminsterin kouluun tunsi hän siis vain maalaisolot, eikä hän sieltä lähtiessäänkään ollut juuri muuta kuin kaino, arka ja kömpelö koulupoika, aivot tosin täynnä kuolleita kieliä, mutta peräti vailla elämän- ja maailmantuntemusta.
[80] Tehdä johtopäätöksiä muodollisen logiikan kaikkien kaavojen mukaan.
[81] Luonnonfilosofiaksi nimitettiin siihen aikaan sekä fysiikkaa että kaikkia tieteitä, joilla oli jotakin luonnon kanssa tekemistä.
[82] Aristoteles, "kävelevä filosofi", peripateettisen koulun pää, ja Descartes, uudemman arvostelevan filosofian perustaja, vallitsivat Locken aikoina kaikkea koulutietoa. Koko keskiaika eli Aristoteleen sokeassa ihailussa, niin että Locke kerran piloillaan sanookin Jumalan ilmeisesti tyytyneen tekemään ihmisestä kaksijalkaisen eläimen ja jättäneen Aristoteleen huoleksi tehdä hänestä ajatteleva eläin.
Vasta Descartesin filosofia työnsi tieltään Aristoteleen, ja tämä tapahtui juuri Locken aikaan. Locke puolestaan sai ensimmäisen voimakkaamman filosofisen "herätyksensä" Descartesin opeista.
[83] Locke tarkoittanee etusijassa Intiaa, jossa niihin aikoihin rva Mashamin, Locken asuntoemännän ja hyvän ystävän, veli oleskeli ja jonka oloja ja tapoja Locke usein uteliaana tiedusteli.
[84] Olemme usein saaneet huomata, kuinka erinomaisen tärkeänä Locke pitää ulkonaista kohteliaisuutta ja siroja tapoja: olihan hän eläissään ollut sekä ylhäällä että alhaalla, mutta etenkin maan mahtajain seuroissa, missä hän oli oppinut panemaan oikeata arvoa ulkonaiseen esiintymiseen. Rva Masham, Locken viimeisten elinvuosien alituinen seuralainen, kertookin hänen eniten kaikesta vihanneen huonoa, kömpelöä ja raakamaista käytöstä, sillä kohteliaisuus ei ollut hänestä vain "elämän suuri kaunistus", vaan myös kristityn suoranainen velvollisuus, jota piti ennen kaikkea mieliin teroitettaman.