[85] Seneca valittaa 106:nnessa kirjeessään aikansa hyödytöntä järkeilyä, rikkiviisasta oppineisuutta ja yksinkertaisen hyveen puutetta. Saman kirjeen lopulla esittää hän tuon kuuluisan siivekkään lauseensa: "Me emme opi elämää, vaan koulua varten" ( Non vitae, sed scholae discimus ).
[86] Burgersdicius ja Scheibler olivat Locken aikoina hyvin suureen huutoon päässeitä logiikan ja metafysiikan oppikirjojen tekijöitä. Heidän rikkiviisaiden teostensa perinpohjaiset nimet olivat: FRANCONIS BURGERSDICII Institutionum logicarum libri duo, decreto Illustriss. ac Potentiss. DD. Ordinum Hollandiae et West-Frisiae in usum scholarum ejusdem Provinciae, ex Aristotelis praeceptis nova methodo ac modo formati atque editi. Lugduni Batavorum, apud Abrahamum. Commelinum (2:n painos 1634), ja CHRISTOPHORI SCHEIBLERI Introductio Logica, ubi de Philosophia, Natura Logicae, Praedicamentis, Praedicabilibus. Giessae Hessorum. (2:n painos 1618).
[87] Montaigne on tässä opettajan valitsemiskysymyksessä suuresti Locken kannalla, ja hänkin tahtoisi kasvattajalla olevan enemmän tapoja ja älyä kuin tietoa: opettajan pään tulisi olla mieluummin "hyvin tehty" kuin täyteen ahdettu ( qui eust plustost la teste bien faicie que hien pleine ). (Essais, I, 25).
[88] Päinvastoin kuin Montaigne ja Locke on Rousseau (Émile, II) sitä mieltä, että liian aikaisin järkeilevä ja miehuuteen tähtäävä kasvatus on kokonaan väärä.
Aikaisemmin olemme jo nähneet (muist. 58), että Locke tässä asteittaisessa tuttavallisuudessa, joka seuraa alkuperäistä ankaruutta, muistelee isänsä kasvatustapaa.
[89] In the first Scenes of his Life. Montaignen ja Rousseaun tavoin vertaa Locke tässä ihmisen elämää näytelmään ja seuraa lauseen loppuun asti hyvin perusteellisesti tätä kuvaa.
[90] § 73.
[91] §§ 38 sr.
[92] Lockella oli tosiaankin syytä tämän kohdan lähempään selvittämiseen teoksensa myöhäisemmissä painoksissa, koska hänen hyvä ystävänsä Molyneux 12 p. elok. 1693 päivätyssä kirjeessään näkee siinä ainoan aiheen vakavampain muistutusten tekoon. Hän ei näet voi hyväksyä niin kylmää suhdetta vanhempain ja lasten välillä, vaan tahtoo, että niinkuin Jumala sallii ihmisen anoa itseltään kaikkea, mitä tämä haluaa, isän ja äidinkin tulisi suopealla mielellä kuulla lastensa pyyntöjä ja noudattaa niitä, mikäli he katsovat sopivaksi. Sitäpaitsi ei kukaan ihminen voi arvata lasten toivomuksia ennakolta, mutta kuitenkin vaatii muka Locke, että ne olisi pyytämättä täytettävä.
Locke vastasi (s. k. 23 päivänä) tarkoittaneensa vain oikullisia toivomuksia, koska luonnollisia, sallittuja seikkoja ei lasten, jos heitä oikein kohdellaan, tarvitse lainkaan pyytää. Molyneux tyytyi siihen, mutta ilmoitti samalla, että muutkin olivat takertuneet tähän kohtaan, kun eivät tienneet, ett'ei Locke laskenut leikkikaluja eikä muita yhtä viattomia esineitä oikullisiin pyyteisiin.