82. Kuten meidän ruumistamme täytyy yleisesti harjoittaa, jotta se pysyisi terveenä, niin täytyy myös henkisiä kykyjämme yleisesti kehittää, jotta ne pysyisivät terveinä. Emme sanoisi terveeksi ihmistä, jolla olisi voimakkaat käsivarret, mutta jonka jalat olisivat rammat; emmekä sitäkään, joka osaisi kävellä moitteettomasti, mutta joka ei voisi käyttää käsiään; emmekä sellaista, joka näkisi hyvin, mutta ei kuulisi lainkaan. Tieten tahtoen ei kai kukaan haluaisi ruumistaan moiseen vain osittain kehittyneeseen tilaan. Sitä suuremmasta syystä ei kai myös kukaan, jos hän voi sitä välttää, haluaisi saattaa henkeään moiseen tilaan. Ihmishenki on kuitenkin varustettu hyvin moninaisilla, aivan eri tarkoituksiin aijotuilla taipumuksilla — niin sanoaksemme sielun jäsenillä., jotka surkastuvat, ell'ei niitä harjoiteta. Muuan sellainen jäsen on tiedonhalu; se on taipumus, kyky saada tyydytystä tietämisestä, ja jos se hävitetään, tulee ihminen kylmäksi ja typeräksi. Toinen on tunne-alttius; jos tämä kyky ottaa osaa elävien olentojen tunteisiin hävitetään, tulee ihminen kovaksi ja julmaksi. Kolmas sielun jäsen on ihailu; jos hävitetään tämä taipumus nauttimaan kauneudesta ja viattomuudesta, tulee ihmisestä alhainen ja ynseä. Neljäs on sukkeluus eli kyky leikkiä totuuden eri puolten valolla; jos tämä kyky hävitetään, tulee ihmisestä synkkä ja hyödyttömämpi ja ikävystyttävämpi muille ihmisille kuin mitä hän voisi olla. Sen tähden on jokaisen velvollisuutena toiminta-uraansa valitessaan niin paljon kuin mahdollista kehittää kaikkia näitä taipumuksia, mikäli niitä on olemassa, eikä vain tuota tai tätä, vaan kaikkia. Ja niiden kehittämis- ja jalostamistapa on yksinkertaisesti se, että tarkkaavasti tutkitaan jokaisen ominaisuuden esineitä. Vahvistaakseen ja kehittääkseen tunne-alttiuttaan täytyy elää elävien olentojen parissa ja huomioita niitä ajatellen, ja vahvistaakseen ja kehittääkseen ihailua täytyy oleskella kauniiden esineiden parissa ja tarkastella niitä.
83. Lienee kylläkin kiistanalainen kysymys se, mikä menettelytapa eniten vaikuttaa järkeen ja sitä kehittää, mutta niistä seikoista, jotka ihmisen elämään astuessaan ennen muita täytyy tarkoin tuntea, saattanee tuskin riitaa syntyä.
Minä luulen lyhyesti, että hänen täytyy tietää kolme seikkaa:
Ensiksi ja ennen kaikkea: missä hän on.
Toiseksi: minne hän menee.
Kolmanneksi: mitä hänen näissä olosuhteissa olisi parasta tehdä.
Ensiksi: missä hän on. — Se merkitsee: millaiseen maailmaan hän on joutunut; kuinka suuri se maailma on; millaisia olentoja siinä elää ja millä tavalla; mistä hän on luotu ja mitä hänestä voi tehdä.
Toiseksi: minne hän menee. — Se merkitsee: millaisia tietoja tai millaisia ajatuksia on olemassa jostakin toisesta maailmasta kuin tämä; millainen tämä toinen maailma näyttää luonnoltaan olevan, ja mitä tiedonlähdettä hänen olisi viisainta tutkia, päästäkseen siitä selville: raamattua, koraania vaiko Tridentin kirkolliskokousta.
Kolmanneksi: mitä hänen näissä olosuhteissa olisi parasta tehdä. — Se merkitsee: mitä taipumuksia hänellä on; millainen on ihmiskunnan nykyinen tila ja millaisia ovat sen tarpeet; mikä asema on hänellä yhteiskunnassa ja millä keinoin saattaa hän helpoimmin saavuttaa onnen ja levittää sitä. Ihmistä, joka tietää nämä seikat, joka niitä oppiessaan siihen määrin kukisti tahtonsa että hän on valmis aina tekemään sitä, mitä hän tietää pitävänsä tehdä, häntä sanoisin minä hyvin kasvatetuksi; mutta sitä, joka ei niitä tiedä — huonosti kasvatetuksi, vaikka hän osaisi puhua kaikkia Babelin kieliä…
Uudemman ajan suurena johtavana erehdyksenä on, että se pitää oppia kasvatuksena. Minä nimitän tätä erehdystä johtavaksi, sillä minä luulen, ett'ei olisi erikoisen vaikeata osoittaa melkein kaikkien muiden erehdysten johtuvan siitä, sekä pahimpain erehdysten ennen kaikkea kohdanneen taidetta.