"Tuossa taitaa olla tuhat", Adelheid pisti hänelle joitakuita seteliä.
Ödeberg luki.
"Oikein! Kas kun osasit ottaa umpimähkään", sanoi hän sitten, terävästi katsoen Adelheid'iin.
"Noh, mitä teille nyt muuta kuuluu?" virkkoi Ödeberg, kun he kaikki taas istuivat. "Missä te huvittelette tänä kuivana kesä-aikana?"
"Ei juuri muualla kuin kotona", vastasi Hedvig ja naurahti.
"Ja—a, aivan kuin minäkin!" sanoi Ödeberg, naurahtaen hänkin.
"Savilassa kävimme kerran", virkkoi Adelheid; "siinä on inspehtorina kotimaalainen, Sven Svensson."
"Ahaa! Niin tosiaan, olenhan minä jossakussa, seurassa tavannut hänet, en nyt muista — Hm! — se on iloista kuulla, viljele vaan väliäsi tuon Svennin kanssa, hahaha!"
"Hän on hyvin kohtelias, liukaspuheinen mies", ilmoitti Adelheid, "toisellainen kuin suomalaiset jöröt."
"Niin kohtelias kuin sinäkin. — No, iloista kuulla, että liukkaasti käy teidän kesken, hahaha. — Mutta en jouda nyt pitemmältä naljailemaan, vaikka kyllä olisi lystiä. — Hyvästi Ade, hyvästi Hedi! Arpajaistanssit tulee ensi viikolla, sinne kai menette — Hyvästi, eläkää iloisesti vaan!"