" Feodor Juroff, luutnantti." — "Ja mitä siinä on lyijykynällä kirjoitettu: Saan — saan kunnian käydä kello 6 j.p. — Niin, jaha, hän, jonka kanssa sinä tansseit toisen fransseesin arpajaisissa?"
"Hän."
"Jaha! ja sitä sinä siis kävit etehisessä äsken?"
"Sattui pahasti. Olisin minäkin tahtonut tulla tutuksi hänen kanssansa — vähänpä meillä muutenkin on tuttuja herroja — mutta ei tätä matkaa kävisi jättäminenkään. Ja kyllä sinun täytyy saada joku nainen kolmanneksi, ei se muuten käy laatuun."
"Niinpä vaan, valitettavasti", vastasi Hedvig pilkallisella naurahduksella. "Nuo vanhat piiat, jotka täällä vastapäätä asuvat, nostasivat hiiden hälinän. — Kyllä se on sitä ilkeintä tapaa tuo 'esiliina-komento.' Nuoren tytön ei sovi missään iloita ja olla vapaa, aina jonkun louhikäärmeen silmät seurana."
"Kylläpä sinä olet kohtelias — minäkin kai olen noita louhikärmeitä."
"En minä sitä ole sanonut", vastasi Hedvig nauraen, "Sinä olet huvissa itsesi tähden, sinä olet vielä niin nuori, että itse huvittelet."
"Niin no — ja näöstä minua ei luulisi niinkään vanhaksi kuin olen", sanoi rouva Helding heti leppyen. "Niin, ja enemmän pilalla minä muistutinkin. — Mutta ihmisten tähden, ihmisten tähden täytyy olla varoillansa, sentähden —"
"Minä kutsun Elsa Karjalaisen luokseni täksi illaksi", täytti Hedvig.
"No tee niin, tee niin. En muistanut mainita matkastani Autiolle. Jos nyt hänkin tulee."