Toinen viinuri ilmaantui, pyyhinliina kainalossa, ja noudatti hänen käskyänsä.
"Totia tänne minullekin!"
"Kyllä!" viinuri riensi pois.
"Montako numeroa mennyt?" kysyi Erik.
"Kolmas menemässä", vastasi tuo ensimäinen puhuja. "Vähätpä muista, minä ainakin tulin Elviran tähden vaan."
"Vähät hänestäkään!" sanoi Erik. "Mutta jossakin aikaansa pitää viettää, sentähden minä tulin."
"Harvoinpa sinua näkee nyt enää ulkona, Autio", virkkoi joku kumppaneista.
"No kummako se on", ilmoitti ensimäinen puhuja hiljemmin. "Hedvig, Hedvig pitää häntä ruusu-siteissään — siinä hänen on hyvä olla, muusta hän vähät huolii."
"Taas!" sanoi Erik, iskien puhujaan silmäyksen, mikä oli olevinaan vihainen, ja kääntyi maksamaan totinsa, mikä samassa tuotiin.
Häntä lähinnä istuvan ylioppilaan silmät sattuivat kukkaron sisällykseen. Toisten naureskellessa Hedvig'in ruusu-siteille, töykkäsi hän hiljaa Erikiä kylkeen ja kuiskasi! "Voitko 'vipata' kymmenmarkkasen huomiseen — huomenna saat takasin."