Vastaamatta aukasi Erik pöydän suojassa kukkaronsa taas, otti kymmenmarkkasen ja pisti pyytäjälle.
"No etkö ole katunut kauppojasi, että jumaluusopin jätit?" kysyi sitten joku.
"Vielä mitä! meneehän muita yltäkyllin tuohon mustaan veljehistöön", vastasi Erik.
"Niin mutta sillä uralla pikemmin pääsee leipään."
"Ja ruumiin lihavuuteen, se on totta."
Naurettiin.
"Ja pikemmin pääsee vaimoon, etkö sitä ole ajatellut, Erik", virkahti taas joku.
"Ei sillä kiirettä", vastasi Erik, huolimatta seuran ilkkuisista silmistä, "ja voipihan opintoajallakin mennä naimiseen, jos niin tahtoo."
"Ja varoja löytyy."
"No ei niistä Autiolla puutetta ole", arveli äskeinen lainaaja.