"Meillä varattomilla olisi ainoana neuvona etsiä joku rikas vanhapiika", sanoi ensimäinen puhuja.
"Niin", myönsi toinen, "ehkä sanomalehtien kautta: 'tällä tätä nykyä ei enää oudolla tavalla' — ja niin edespäin. Etkö luule siitä apua olevan?"
"Luulen, luulen. Vastauksia ja valokuvia tulisi tulvana. Se on viljanen vissi."
"Kauneuden-kilpailu sekin, alempaa arvoa — ei siihen Hedvig'it kuulu", ivaili kolmas.
Erik jo rypisti kulmiaan.
"Hyvähän se että vanhat piiatkin kerran kunniaan pääsevät. Vai eikö tässä jurymies katsoisikaan ihmisen muotoon?" puuttui puheesen neljäs.
"Mitä joutavia, 'ei vanhasta tule konkaria' — pelehtyköön rauhassa kunhan rahansa antaa", vastasi ensimäinen.
Naurettiin.
"Puh! kun on lämmin. Eiköhän siitä viimeinkin ukkosta ja sadetta tule", arveli taas joku.
"Tokkohan!" virkahti Erik hiukan huolestuen ja katsahti taivasta. "Hajapilviähän nuo ovat."