"Nyt hän on tietoviisas, ateisti vai mikä nihilisti hän lieneekään", sanoi Lönnbom'in vieruskumppanit. "Isottelee ihmistuntemisella ja elämän-viisaudella — hah! Sen miehen kanssa minä en kauan sopisi."
"Aivan; hän on kokonaan muuttunut, niinkuin sanotte, Wellanen", myönsi Lönnbom ja katsoi miettivästi eteensä pöytään. "Mutta minä, joka ehkä tunnen hänet paremmin kuin te muut, ainakin enemmän aikaa kuin te muut — toivon että pohjalla hänen luonteessansa piilee paljon hyvää vielä. Hän uskoo hyvään, vaikk'ei tahdo sitä myöntää. Hän on noita kaksinaisluonteita, joista meidän aikakausi on niin rikas. Se kuuluu muka hyvään käytöstapaan tuo vapaa olento, tuo kyynillinen hyveitten halveksiminen, tuo uskonnon ylenkatse, tuo alituinen yhteisjärjestyksen moittiminen. Mutta useimmissa nuoremmissa on onneksi vielä pintapuolinen tämä mielenlaatu. Varotkoon itsensä nuorimies, ett'ei tämä vale-luonne pääse valtaan, ett'ei se tukehduta hänen alkuperäistä, Jumalan antamaa luonnettansa. Hillitköön ajoissa ylimielisyytensä. Katsahtakoon meidän suurten miestemme elämäkertaan, ja hävetköön, kun röyhkeydessään luulee olevansa viisaampi kuin he. Heidän kunniarikkaan elämäntyönsä kulmakiviä tahtoo hän kukistaa. Mikä niille antoi lujuutta elämässä ja uskallusta kuolemassa, tahtoo hän tehdä naurettavaksi. Naurettava hän on itse — kääpiö —, naurettava ja samalla surkeat hänen yrityksensä."
"Mitä tuohon Autioon tulee, niin ei hänestä suinkaan olisi miksikään uskonpuhdistajaksi" sanoi Wellanen; "peräti horjuvia ovat hänen omat mielipiteensä. Ensimmältä hän oli harras raittiuden-ystävä, nyt hän on aika juomari."
"Ei enää", virkahti nuoremmista yksi, "sittekuin hän on rakastunut erääsen kauniisen tyttöön. Rakkaus jalostuttaa."
"Rakkaus jalostuttaa", toisti Lönnbom. Tosin! mutta se riippuu sangen paljon siitä, millaista tyttöä rakastaa. Rakkaus siveään, hyväntapaiseen tyttöön, johon voipi huoletta luottaa, jonka vastarakkaus ei hämmenny oikkuihin ja keikaroimisiin, vaan vahvistuu ja ylentyy päivä päivältä — se jalostaa. Mutta ken huikentelevaista tyttöä rakastaa, hän päinvastoin kehnostuu, hän joutuu pian kateuden, vihan ja halpamielisyyden saaliiksi. Ja Aution rakkaus-asiasta en voi hyvää aavistaa — te näytte kummastelevan mitä minulla lienee tekemistä tämän yksityisen asian kanssa. — No, viime vuonna, kun Ruotsissa olin, saatti sattuma minut samaan kartanoon asumaan, missä rouva Heldingkin tyttärineen asui; tahtomattanikin tuli minun tietooni yhtä ja toista heistä — sitten sain kuulla Aution rakkaudesta — Autio on ollut ystäväni ja opetettavani — hänen vanhempansa ovat kunniallisia ihmisiä, — "sentähden pidän melkein velvollisuutenani varoittaa, kosk'ei hän itse saa silmiänsä auki. Vielä odotan yhtä tietoa, sitten käyn hänen luonansa. Hän on vierautunut minusta, hän kai vihastuu minuun, mutta ainakin on tuntoni sitten surutta."
"Ei Helding'in rouva, eikä neiti ole hyvässä huudossa täälläkään, enää", sanoi Wellanen; "ei niitä oikein hyviin seuroihin päästetä ensinkään."
"Ja tuo ihmis-tuntija Autio näkee heidät yhäti haaveellisessa loistossa", Lönnbom hymyili — "hän ei tunne itseänsä ja vielä vähemmin toisia. Tunne itsesi! käski kreikkalainen viisas, ja hyvä sen, joka sitä käskyä muistaa."
Hän kuuli jonkun lähestyvän ja kääntyi. Autio seisoi hänen edessänsä. Hän nousi ylös iloisesti. Wellanen murti suuta.
Oli äkkiä ruvennut tuulemaan. Aikaväliin pyyhkäsi tuuliaispää lakeata, niin että pöytäliinat löyhähtivät ilmaan ja naisten iso-reunaiset hatut pyrkivät lentämään päästä. Lakealla istujain joukko sentähden harveni harvenemistaan, naiset etenkin pyrkivät verannan ja salongin suojaan. Senkin pöydän luota, joka oli Erikin ja Lönnbom'in seurain välillä, olivat melkein kaikki kadonneet. Erikin ja Lönnbom'in silmät olivat jo kohdanneet toisensa, vaan ensinmainittu oli aina sukkelaan katsahtanut toisaalle päin. Mutta arvellen, ett'ei koko illan kävisi näin teeskenteleminen tuntemattomaksi, päätti hän viimein nousta tervehtimään entistä opettajaansa.
"Monen ajan perästä näkee sinun taas", sanoi Lönnbom pudistaen hänen kättänsä. Mitä kuuluu? Miten ovat mieliisi uudet opintosi?