"No terve tullut."
Autio oli tuskin asettunut taas kumppaniensa pariin, niin alkoi heitellä sadetta — isoja, raskaita pisaroita.
Kansaa pakeni katoksen alle.
Ukkonen jyrähti taas entistä kovemmin. Sade tiukkeni tiukkenemistaan, kunnes vettä loiski taivaasta kuin kaatamalla.
Joka sorkka sisään.
Viimeisinä viinurit häärivät lakealla, korjaten pois pöytäliinat, lasit ja kupit.
Väliin välähti salamoita ja ukkonen paukahti heti perästä.
Salonkiin sijoittui nyt ihmisiä äärin vierin. Soittokunta estraadilla alkoi koettaa voimiaan ukkosen kanssa. Uusia virvoituksia huudettiin pöytiin. Hälinää ja kilinää oli yhtä mittaa.
Ulkona rupesi ukkosen jyrinä kuulumaan kohta heikommalta, kaukaisemmalta, vaan sadetta tuli taukoamatta.
Autio astui verannalle ja katseli ilmaa synkeänä. Taivas oli yhtenä harmaana, ei ollut selkenemisestä paljon toivoa. Hän puristi nyrkkiänsä, kiroili ja meni sisään.