"Enemmän totia", käski hän; "Juokaamme sitte, koska maatakin janottaa niin määrättömästi."
Ja juominkia jatkettiin.
Elviran tanssi ja muut näyttämöllä toimitettavat numerot jäivät sikseen. Soittokunta koetti korvata vajaukset. Silloin tällöin läksi parvi kuulijoita pois, pyrkimään sateenvarjojen alla ja vossikkain avulla kotiinsa.
Ilta kului, yö oli käsissä.
Sade helpoitti toisinaan, vaan tiheni sitten taas.
Autio kävi katsastamassa ilmaa vielä pari kertaa, vaan viihtyi sitten lasinsa luona puoleen yöhön asti. Kello kävi yhtä, kun hän viimeisinä jätti salin ja epävakavilla askeleilla läksi pois kotiinsa päin. Puolivälillä yhdätti hän vossikaan ja ajoi sillä asuntoonsa.
14.
Eik ei ollut juuri hyvällä mielin, kun hän seuraavan päivän aamupuolella puki päällensä peilin edessä.
Paha onni oli noussut vastaan heti ensikerran, kun Hedvig ja hän olisivat saaneet olla kahdenkesken.
"Kyllä se nyt tiesi tulla sade ja jumalanilma, ja ennen kesti kuivuutta ja tyyneyttä kuukausia katkeamatta", nurisi hän taivasta vastaan.