Ödeberg teki kohtelijaan käden-liikkeen —
"Saan luvan esitellä — neiti Hellin Toivonen — tohtori Autio — — — hahahaa kuin kaikuvat sopivilta nuo nimet, sangen sattuvilta tässä tilaisuudessa."
Hän otti tytön kädestä kiinni ja vei hänet tuolin luo — Hellin seurasi vähän vastahakoisesti ja hymyili heikosti, katsahtaen ikäänkuin baarillansa Erikiin, tietämätönnä vielä miten tässä pitäisi käyttäidä.
Niin istuttiin alas, Hellin tuolille salin-pöydän ääressä, Ödeberg pitäen edelleen Hellinin kättä.
"Näet, Hellin, tuo Autio on selvä kuva nimestään, onnensa hautapatsas — koko hänen elämänsä on autio, — etkö häntä vähän hellisi, Hellin."
Ödeberg naurahti, Hellin hymyili heikosti eikä vastannut mitään. Tuo nyreissään nököttävä Erik ei näyttänyt häntä ollenkaan miellyttävän.
"Tule pois tänne, Erik Autio, niin istutaan tässä oikein ' en familie '" [perheellisesti], sanoi Ödeberg; "älähän ole noin epäkohtelias, mitä Hellin sinusta ajattelee. —"
"Hän on saanut rukkaset", kuiskasi hän Hellinille, vilaisten ilkuisesti Erikiin.
Hellin naurahti hellästi.
Erikin otsa rypistyi yhä ankarammaksi, hän kääntyi pöytään päin ja nojasi päätä molempiin käsiin.