"Kuule Hellin, tuohan kellarista pari pulloa Ausbruch'ia, viini on siunattu neste mielipahassa — kolme lasia, Hellin —"
"Kolme lasia?" toisti Hellin.
"Niin, emme suinkaan ilman sinua huoli täällä juoda juhnustella. Tytöt ja viini kuuluvat yhteen kuin — hm! — Viini menettää tulensa, kun tyttö on pois ja tytöllä on kaksinkertainen viehätysvoima, kun hän on Hebe'nä — niin, Hellin."
Hellin hymyili, nousi tuoliltaan ja meni käskyä täyttämään.
"No, mitä nyt muuta sanot?" alkoi Ödeberg taas.
— "Eikö se ole helkkarin hempunen tuo Hellin — paljon parempi kuin koko Hedvig?"
"Voi pilkkaa, kurjaa pilkkaa", huoahti Erik, nyökyttäen päätänsä.
"Hahhahaa — pelkäänpä että jo alat ajatella vaan paratiisin 'houria', ei meidän maalliset immet sinulle enää kelpaa."
"Minä en voi häntä nähdä —" alkoi Erik äkkiä.
"Ketä — Helliniä?" kysäsi Ödeberg.